Christopher Priest suostui viime toukokuussa pidetyn Tähtivaeltaja-päivän kunniavieraaksi tietämättä, että hänen haastattelijakseen oli valittu Pekka Manninen. Tuo pahamaineinen mestaririkollinen, joka on niin kammottava ketku, että kuuntelee joululauluja läpi vuoden. Ja on kehdannut kirjoittaa Priestin tuotannosta laajan ja asiallisen artikkelin Tähtivaeltaja-lehden numeroon 4/04.
PM: Kun tuossa aiemmin juttelimme, kävi ilmi, että teillä ei ollut mitään tietoa siitä, että romaaninne Käänteismaailma on julkaistu aikoinaan suomeksi.
CP: Sen takia tulinkin Suomeen, että saisin selville, mitä te olette menneet julkaisemaan. No, en tosiaan tiennyt tuosta käännöksestä mitään. Pitäisi oikeastaan tutkia, mitä palkkiorahoille on oikein tapahtunut...
No, mutta kysymys kai oli, mitä ajattelen Käänteismaailmasta nyt. Kirjoitin sitä Watergate-skandaalin riehuessa, ja se oli poliittisesti todella masentavaa aikaa. Käänteismaailma taas on hyvin kokeileva ja erittäin optimistinen kirja. Se olikin hiukan outo tapaus omana aikanaan. Kun se ilmestyi, arvostelut olivat aivan kauheita. Britanniassa se haukuttiin ihan lyttyyn. Yksi amerikkalainen arvostelija sanoi sitä huonoimmaksi kirjaksi, jonka oli ikinä lukenut.
Seuraavana vuonna sitä kuitenkin alettiin kääntää Euroopan kielille. Ja jostakin syystä eurooppalaiset olivat vastaanottavaisempia. Varsinkin ranskalaiset, sillä kirjasta tuli siellä oikea myyntimenestys. Ensijulkaisustaan lähtien se on ollut maassa saatavilla. Aika hyvin, 30 vuotta jatkuvia uusintapainoksia. Siinä mielessä pidän Käänteismaailmasta, mutta onhan se toki vanha kirja.
PM: Tästä pääsemmekin seuraavaan kysymykseen. Kuinka onnellinen olette siitä, että ensimmäistä romaanianne - Indoctrinairea - ei ole koskaan suomennettu?
CP: Kuka tietää, vaikka se olisikin käännetty... Mutta mitäs te siinä vihjailette? Väitättekö, ettei se ole hyvä?
PM: Väitänpä vain, että pidin kirjan alkupuolesta. Mutta jotenkin siitä sai sellaisen kuvan, että teillä ei tainnut olla ihan selvää suunnitelmaa tarinan loppuun saattamiseksi. Alku on lupaava, mutta loppu on enemmänkin löpsähdys, ydinsodasta huolimatta.
CP: Jos ei tiedä, mitä tehdä, on parasta räjäyttää aivan kaikki.
Useimmat ihmiset kirjoittavat ensimmäisen romaaninsa tarkistaakseen, osaavatko kirjoittaa. Minäkin tein esikoiseni oppiakseni kirjoittamaan. Se oli ihka ensimmäisiä kirjoitelmiani, aloittelijan hommia. Olin kovin ihmeissäni, että se ylipäätään julkaistiin. Aina joskus kuulen, että joku on sen lukenut.
PM: Jopas. No, on vielä yksi kirja, jonka suomalainen yleisö saattaa tunnistaa. Eli The Prestige, jonka elokuvaversio pyöri täälläkin jokin aika sitten. Olitteko jotenkin mukana elokuvan teossa?
CP: Olen nähnyt sen neljä kertaa! Mutta minulla ei ollut osaa eikä arpaa sen toteuttamisessa. He ostivat kirjan oikeudet ja tekivät mitä lystäsivät. Eikä minulla ollut mitään sitä vastaan, sillä en olisi itse osannut muokata tarinasta elokuvaa.
Pieni elokuvafirma nimeltään Newmarket, jolle myin Prestigen, teki aiemmin Christopher Nolanin ohjaaman Mementon, ja sehän oli yksi parhaista elokuvista vuosikausiin. Yhtiö hankki Prestigen Nolanin ehdotuksesta, joten tunsin olevani hyvissä käsissä. Selvästikin heitä kiinnosti vakavien ja katsomiskelpoisten elokuvien tekeminen. Niinpä annoin asian vain mennä. Eikä minulla muuta vaihtoehtoa ollutkaan, ei minun mielipidettäni kysytty silloin eikä myöhemmin.
Jotta nyt hiukan saisin selvitettyä, kuinka lähellä olin koko hommaa, niin mainittakoon, että minun piti ostaa leffan dvd-versio ihan omilla rahoillani! Itse asiassa hankin sitä jopa kaksin kappalein.
PM: Miksi ihmeessä?
SEN JA PALJON MUUTA MESSEVÄÄ VOIT LUKEA PEKKA MANNISEN CHRISTOPHER PRIEST -HAASTATTELUSTA, JOKA JATKUU TÄHTIVAELTAJA 3/07:ssä. Mukana myös Priestin novellisuomennos.