Nalo Hopkinson - Tummaa hunajaa

Nalo Hopkinson on oikea kirjallisuustieteilijän unelmakohde. Tummaihoinen, naispuolinen kirjailija, joka kirjoittaa omintakeista, sukupuolten ja rotujen välisiä suhteita kuvaavaa spekulatiivista fiktiota. Hän on kotoisin Karibianmereltä ja pirskottelee karibialaista ja afrikkalaista mytologiaa yltympäriinsä teksteihinsä. Tuskin tarvitsee siis kummastella, että hänen teoksiaan on tutkittu etenkin uudella mantereella varsin runsaasti. 

On klisee sanoa, että jonkun kirjailijan teokset haastavat ajattelemaan. Yhtä kaikki tämä kuvaus sopii Nalo Hopkinsonin teoksiin kuin sardiini purkkiin. Hänen kirjansa pursuavat symboliikkaa ja vertauskuvia. Toiset niistä huomaa heti, osa menee oikealta ohi kuin karvanoppa-Datsun. Se ei ole kuitenkaan vaarallista, sillä Hopkinsonin tarinoissa on yleensä selkeä kaari. Moniulotteinen kuvasto ja nimistö ovat vain lisäbonus valveutuneelle lukijalle. Tai niille, joilla on riittävästi uteliaisuutta lähteä tonkimaan asioita vielä lukemisen jälkeenkin.
 
Hopkinsonin teoksia on sovitettu milloin mihinkin muottiin. Hänen on nähty edustavan niin feminististä spekulatiivista fiktiota kuin tummaihoisten tieteiskirjallisuutta. Väliin määreiksi on heitetty postkolonialistinen queer-kirjallisuus tai afro-karibialainen maaginen realismi - mitä ne sitten lienevätkään. Kirjailija itse antaa piut paut spekseille ja ravistaa ne selästään kuin inhat ewokit. Ja ottaa ne sitten kaikki kerralla syliinsä, sillä hän ei tyydy vain yhteen identiteettiin.
 
Viimeiset neljä vuotta Hopkinson on viettänyt kirjallista hiljaiseloa. Hänellä todettiin paha anemia ja kirjoittamisen oli pakko jäädä toipumisen ajaksi. Nyt leidi on kuitenkin pistänyt ison vaihteen päälle, ja viimeisen vuoden aikana on syntynyt sellainen määrä tekstiä, että jopa Dean R. Koontz saattaisi kohottaa tuuheaa kulmakarvoitustaan. Mutta siitä lisää haastattelussa. Ei mennä jälkiruokaan ennen alkupaloja.
 
Edessä loistava tulevaisuus
 
Nalo Hopkinsonin syntyi Jamaikalla vuonna 1960. Edellytykset kirjailijaksi olivat alusta lähtien hyvät, sillä hänen isänsä Slade Hopkinson oli guyanalainen runoilija, kirjailija ja teatterin monitoimimies ja äiti kirjastonhoitaja. Slade Hopkinson on Karibianmeren saarivaltioissa hyvinkin kuuluisa. Hän muun muassa teki monta vuotta yhteistyötä kirjallisuuden Nobel-voittaja Derek Walcottin kanssa Trinidadin teatterimaailmassa. 
 
Ei siis liene yllätys, että Hopkinsonin perheen kirjahylly oli täynnä klassikko-opuksia, kuten Gulliverin retketShakespearen teokset tai Homeroksen Odysseia. Ehkä hieman erikoisempaa sen sijaan on, että Nalo lueskeli näitä teoksia jo aivan pienenä. ”En tiennyt, että niiden olisi kuulunut olla liian vaikeita minulle“, hän totesi aikoinaan Sway-lehden haastattelussa.
 
Vaikka kirjailijan ura olikin Nalon haaveammatti jo varhain, kirjailijuus ei ollut mitenkään itsestäänselvä valinta. Tulevaa kirjailijaa kalvoi vuosikaudet huoli siitä, osaisiko hän kirjoittaa riittävän hyvin. Siitä tuskin on enää epäselvyyttä, sillä nykyään Hopkinsonin ansioluettelosta löytyvät niin World Fantasy, Locus kuin John W. Campbell -palkinnotkin. Lisäksi hän on saanut parhaalle kanadalaiselle spefi-kirjalle myönnettävän Sunburstin kahdesti sekä queer-henkisen Gaylactic Spectrum -palkinnon. Pystejä ja palkintoehdokkuuksia on tullut niin romaanien ja novellien kirjoittamisesta, kokoelmien toimittamisesta kuin radiokuunnelmistakin. Hopkinson hallitsee siis aika lailla koko kirjallisen ilmaisun kirjon.
 
Scifi ja fantasia ovat olleet alusta lähtien Hopkinsonin lempigenrejä, mutta tulevan spefi-kirjailijan tiellä oli alkuun erikoinen este. Kolmisenkymmentä vuotta sitten spekulatiivinen fiktio, etenkin scifi, oli suuren yleisön mielessä nimenomaan valkoisten miesten kirjallisuutta. Väärinkäsitys, josta ei ole vieläkään päästy täysin eroon.
 
 
TÄHTIVAELTAJA 2/11: LUE ALEKSI KUUTION LAAJA ARTIKKELI NALO HOPKINSONIN URASTA, TEEMOISTA JA TUOTANNOSTA.
 
MITTAVAA ARTIKKELIA TÄYDENTÄVÄT NALO HOPKINSONIN HAASTATTELU JA KIIHKEÄN KUUMA NOVELLISUOMENNOS!!!