X-Men: First Class
Bryan Singerin johdolla kuvatut kaksi ensimmäistä X-Men-elokuvaa (3/00 & 2/03) onnistuivat tavoittamaan hienosti mutanttisupersankareiden inhimilliset ja yhteiskunnalliset ulottuvuudet. Brett Ratnerin ohjaamalla kolmannella yritelmällä (2/06) mentiinkin sitten metsään niin että rymisi. Nyt sarjaa koitetaan käynnistää uudelleen lähes puhtaalta pöydältä.
X-Men: First Class hyppää ajallisesti hetkiin, jolloin supervoimaiset mutantit löytävät ensi kertaa toisensa. Edellisistä filmeistä on mukana vain muutama tuttu hahmo ja heitäkin näyttelevät eri henkilöt. Lisäksi elokuvan yleisilme on kepeän viihteellinen, vaikkei ihmisten ja mutanttien välisen epäluulon älyllisestä perkaamisesta olekaan luovuttu. Ohjaajanpallille istahtanut Matthew Vaughn osaa selvästi pitää toiminnan käynnissä.
Elokuvan suurin neronleimaus on tapahtumien sijoittaminen 1960-luvulle. Tämä mahdollistaa aikakauden hulppeita agenttiparodioita muistuttavan tyylittelyn sekä juonen kekseliään kytkemisen kylmän sodan kuumimpaan hetkeen, vuoden 1962 Kuuban ohjuskriisiin. Staileista vaateparsista ja veikeistä väriskaaloista nyt puhumattakaan.
Aivan ongelmaton leffa ei kuitenkaan ole. Varsinkin alkua kaihertavat lapsellisuudet sekä jatkuvat siirtymät, joissa hypitään ympäri maailman. Nällynlälly 12-vuotias Charles Xavier tutustuu siniseen teini-Raveniin ja lupaa pitää huolta tämän hyvinvoinnista. Ilkeä natsitohtori kiusaa keskitysleirillä nyyhkyttävää Erik-poikaa, joka ei hallitse magneettisia kykyjään. Joku tekee jossain jotain ja joku toinen toisaalla jotain ihan muuta.
Hönöilyn puolelle lurpsahtavat myös kohtaukset, joissa aikuistunut Charles kokeilee uraa naistennaurattajana ja nuorista yli-ihmisistä koulitaan viikossa villit voimansa hallitsevia sankareita. Selvästi paremmin kuvataan ulkoisesti friikahtavien mutanttien ahdistusta ja polttavaa tarvetta tuntea itsensä normaaleiksi.
Itse juonessa Charles ja Erik liittoutuvat taistellakseen Sebastian Shaw'ta ja tämän dekadenttia Helvetintulen klubia vastaan. Shaw lietsoo epäluuloja Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton välille yhdessä telepaattikuningatar Emma Frostin kanssa. Tarkoitus on synnyttää atomisota, joka pyyhkäisisi homo sapiensin olemattomiin ja jättäisi Maapallon pelättyjen mutanttien hallittavaksi.
James McAvoy on mainio yläluokkaisena britti-Charlesina, joka uskoo viimeiseen asti mutanttien ja ihmisten rauhanomaisen yhteiselon mahdollisuuksiin. Erikiä tulkitsevan Michael Fassbenderinrepertuaarissa riittää ulottuvuuksia niin Xavierin rennoksi kaveriksi kuin kostonhimon riivaamaksi tuhon enteilijäksi. Herrojen välinen ystävyys sekä näkökantaerot mutanttien tulevaisuudesta ovatkin leffan kantavia voimia. Kun Kevin Baconin Shaw'sta löytyy vielä ylimielisen dandymaista niljakkuutta, on päähenkilökolmikko täyteläisessä kuosissa.
Keskeiset naisnäyttelijät eivät pärjää yhtä hyvin. January Jonesissa ei ole vuolaasti esitellystä rintavarustuksesta huolimatta Emma Frostin kaipaamaa pahuuden karismaa, ja hahmon tietokoneanimoitu timantti-ihoversio herättää yksinomaan myötähäpeää. Rose Byrne on puolestaan unohdettavan väritön mutanttien CIA-yhteyshenkilönä, ja lapsenkasvoinen Jennifer Lawrence häviää joka suhteessa Mystikon roolin aiemmin vetäneelle Rebecca Romijn-Stamosille.
Lopullisessa punnituksessa positiiviseen vaakakuppiin on asetettava vielä muutama kultakimpale. Kuten vähemmän tunnettujen sankareiden näyttävä esiinmarssi, Wolverinen hauska cameo sekä koko elokuvan yllä leijuva tunne tekijäkaartiin innosta ja energiasta. Timantti-Frostia lukuunottamatta myös efektit toimivat vallan vinkeästi. Lisäksi plussia ropisee Helvetintulen klubin sukellusveneen ylellisestä sisustuksesta sekä leffan muista värikkäistä retrolavasteluomuksista.
Piristävä superpaukku kesähelteiden keskelle.
Toni Jerrman - 3 tähteä
TÄHTIVAELTAJA 2/11: LISÄÄ ASIANTUNTEVIA ELOKUVA-ARVOSTELUJA!
Mukana mm. Thor, Priest, Paul, Melancholia, Limitless, Scream 4 ja Red Riding Hood.