Preacher

"Jokainen vihaa lietsova mulkku, joka pitää itseään muita parempana vain ihonvärinsä takia, saa puolestani suksia vittuun."

Populaarikulttuurikuvastosta kumpuava myyttinen Amerikka on aina ollut oleellinen osa Garth Ennisin ja Steve Dillonin Preacher-sarjakuvaa. Jatkumon viidennessä kirjassa (RW) tämä näkyy erityisen selvästi.

Edellisen albumin päätteeksi Cassidy ja epätoivoinen Tulip päätyivät yhteen, kun olettivat Jessen kuolleen. Tätä herraa ei kuitenkaan niin helpolla tapeta. Mutta kun Jesse näkee parhaan kaverinsa suutelevan tyttöystäväänsä, hän lannistuu pahan kerran. Niinpä mies päätyy Teksasiin, Salvationin pikkukaupunkiin pohtimaan syntyjä syviä – sekä elämäänsä että suurta tehtäväänsä.

Kaikkien kunnon lännenleffojen tapaan Jesse nimitetään Salvationin seriffiksi ja hän saa vastaansa paikkakunnan mahtimiehen, lihatehdasta pyörittävän Odin Quincannonin. Odin on käytännössä kaupunkipahasen yksinvaltias, jonka työntekijöiden ei tarvitse välittää laeista tai asetuksista. Rahalla näet saa ostettua kenet tahansa, kunhan vain on tarpeeksi itsekeskeinen kusipää.

Sisäsyntyisen hyveellisyytensä ohjastama Jesse ei tietenkään voi jättää tilannetta entiselleen. Niinpä hän ryhtyy heittelemään keppejä Odinin rattaisiin. Ja siitäkös sota syntyy.

Huikean perverssin Odinin ohessa Salvation-jakso sisältää monia muitakin rienaavia hahmoja. On natsi-intoinen sadomasoasianajajatar, kasa Ku Klux Klan -idiootteja sekä runsaasti rasistisia punaniskajuntteja. Huomattavasti inhimillisemmän käsittelyn saavat kaupungin toimelias apulaisseriffi sekä kuvioihin yllättäen kurvaava Jessen äiti – Preacher kun ei koskaan ole pelkkää törkyistä satiiria, vaan kaiken alla sykkii aina suuri sydän.

Välittäminen korostuu entisestään kirjan päättävissä tarinoissa, joissa kerrotaan mm. Tulipin lapsuudesta ja Jessen isän Vietnam-seikkailuista. Ihmiskohtaloiden nurjaa puolta edustavat puolestaan pornonäyttelijä, jonka ura päättyi tappavaan dildo-onnettomuuteen, sekä viaton baarimikko, joka joutui epähuomiossa kemialliseen kastraatioon – sarjapedofiilin sijaan. Kumpikaan heistä ei ole silti valmis luopumaan uskostaan amerikkalaiseen unelmaan.

Toki myös Jumala näyttäytyy albumin sivuilla. Rakastavaksi luojaksi itseään kutsuva valkoparta saa aikamoisen raivokohtauksen, kun Jesse kyselee, miksi tämä loi maailmaan niin paljon tuskaa ja kärsimystä. "Luojan ei kannattaisi kusta luotujen niskaan", kuuluu Jessen asiallinen kommentti.

Preacher 5 on jälleen täyttä asiaa. Räävitön sarjakuva, joka näyttää närhen munat sekä suvaitsemattomuudelle että poliittiselle korrektiudelle. Koskaan silti unohtamatta hurttia huumoria, vahvaa eettistä motivaatiota ja ikuisen rakkauden kaiken päihittävää voimaa.

TONI JERRMANIN SARJAKUVA-ARVOSTELUT JATKUVAT PAINETUSSA LEHDESSÄ.

Mukana myös:

Teräsmies: Punatähden poika
Kevyt Metalli
All Star Batman 1: Pahin viholliseni
Oikeuden Puolustajat 2: Epidemia
Bouncer 5: Susinaaraiden saalis
Bois-Mauryn tornit 3: Germain
Maggy Garrisson 2: Mies, joka löytyi vuoteestani
Oksi
Belzebubs
Villimpi Pohjola: Irtiotto
Nanna: Eläimen pelikirja
Tunturien yöpuolta
Pakanat: Yhden jumalan kaupunki
Kuningas menettää päänsä
Mielen antologia
Minä olen saari
Se
Pieni hetki onnea
Espanjalainen saunaretki