Clonus

aka Parts: The Clonus Horror

(USA-versio)

Robert S. Fiveson on ohjannut elämänsä aikana vain yhden täyspitkän näytelmäelokuvan. Sinänsä outoa, sillä pienehköllä budjetilla toteutettu Clonus on yllättävänkin onnistunut sekä omaperäinen kattaus. Juuri sellainen ajatellumpi scifi-filmi, joita tehtiin 1970-luvulla enemmänkin.

Clonus on nyt jälleen ajankohtainen, sillä Michael Bayn tuore
sf-rämistely Island (ks. elokuvat) varastaa surutta koko
käsikirjoituksensa - pieniä yksityiskohtia myöten - tästä unholaan
painuneesta miniklassikosta. Eli mikäli haluat katsoa saareilun ilman
juonispoilereita, niin kannattaa jättää tämän jutun lukeminen väliin.

Suljetun
kampustukikohdan lapsenomaisesti käyttäytyvät asukit kuluttavat kaiken
aikansa kisailu- ja kuntourheilun parissa. Tohtorit sekä tumma-asuiset
vartijat vahtaavat heitä silmä kovana. Fyysistä hyvinvointia
arvostetaan, sillä ”valmiit” yksilöt luvataan lähettää paratiisimaiseen
”Amerikkaan”, jossa kaikki haaveet käyvät toteen.

Mutta
kuinka käykään, kun Tim Donnellyn esittämä, oudoista ajatuksista
kärsivä Richard alkaa kyseenalaistaa elinympäristönsä todellisuuden?
Sekä ihastuu siinä samassa Lenaan, jota näyttelee törörinta Paulette
Breen.

Alkaa pakomatka halki putkiviidakon
täyttämien kellareiden ja suurkaupungin katujen. Myös moottoripyörät
pärisevät ja aseet laulavat, mutta huomattavasti hillitymmin kuin
Islandissa.

Ja koko juonihan perustuu
siihen, että alun lammasmainen ”onnela” on salainen kloonifarmi, jossa
vaikutusvaltaisten poliitikkojen ja miljonäärien kopioita kasvatetaan
sadonkorjuuta varten. Jos sydän sattuu pettämään tai inha onnettomuus
osuu kohdalle, niin heti on käsillä yhteensopivia elimiä, joilla
korvata vahingoittuneet.

Onnistuuko Richard
löytämään ja vakuuttamaan ”isänsä” totuudesta ennen kiinnijäämistään?
Ja taipuuko tämän moraali näkemään Richardin ihmisenä vaiko ainoastaan
käyttöomaisuutena, joka takaa hänen jatkuvan hyvinvointinsa?

Clonus
on ulkoiselta asultaan tietysti huomattavasti Islandia köyhempi, mutta
1970-luvun tuotokseksi se on kestänyt aikaa yllättävän hyvin. Juoni
puolestaan pysyy Bayn kakkailua paremmin loogisessa kuosissaan - vaikka
tarinankuljetusta paikoin haittaakin taloudellisten resurssien
puutteesta johtuva kömpelyys. Ajalleen tyypillinen pessimistinen asenne
ja selkeämpi yhteiskuntakriittinen ote hakkaavat joka tapauksessa
kirkkaasti uusiotuotteen muovihymyn. Leffan katu-uskottavuutta lisäävät
sivurooleihin houkutellut ”isot” nimet, kuten Peter Graves, Keenan Wynn
ja Dick Sargent.

Pisteet kotiin myös siitä, että tämä on se tarinan alkuperäinen valkokangasversio.

Leffa •••
Kuva •••
Lisät •••

Ohjaaja
Fivesonin kommenttiraita ei häikäise muttei masennakaan. Sen sijaan
vuonna 2004 tehty 35-minuuttinen haastattelu jankkaa turhan pitkään
miehen elämäkertaa ja pääsee vain vartiksi itse asiaan, eli
käsittelemään Clonuksen syntyä ja kohtaloa.

Päälle
heitetään vielä 20 kuvan galleria, kymmenkunta julistetta ja
videokantta, alkuperäinen traileri sekä Mondo Macabron dvd-julkaisujen
tuttu promokooste.

Toni Jerrman

MUHKEA
DVD-PALSTA JATKUU TÄHTIVAELTAJA 3/05:ssä. Mukana mm. Santa Claus
Conquers the Martians, Andromedia, A Snake of June, A Virgin Among the
Living Dead, Dangerous Seductress, Leprechaun in the Hood,
Stripperella, D.E.B.S., Modesty Blaise, Elektra, Seed of Chucky, House
of the Dead, Branded to Kill, Inugami, Ruusujen aika ja Noita palaa
elämään. ”Ei syntiä vedellä pestä, vaan verellä!”