Susanna Clarke
Jonathan Strange & herra Norrell
(Jonathan Strange & mr Norrell)
(Suom. Helene Bützow. WSOY)
Yksi
viime aikojen kohutuimpia fantasiaesikoisia on englantilaisen
kustannustoimittaja Susanna Clarken magiantäyteinen Jonathan Strange
& herra Norrell. Liki 800-sivuinen romaani on kerännyt kehuja niin
kriitikoilta kuin kaikenikäisiltä lukijoiltakin. Myös palkintoraadeissa
on käynyt kuhina, ja elokuun alussa Clarke pokkasi hyllynsä täytteeksi
vielä Hugo-raketin.
1800-luvun alkuun
sijoittuvassa tarinassa ikiaikainen magia palaa Englantiin. Parin
viimeisen vuosisadan ajan taikuutta on käsitelty vain menneeseen
maailmaan kuuluvana ilmiönä. Sillä tokihan aito herrasmies viihtyy
paremmin teoreettisen kirjallisuuden kuin rahvaanomaisen loitsuamisen
parissa.
Kunnes kuvioihin astuu herra
Norrell. Hän on vuosia päntännyt yksinäisessä tutkijankammiossaan
historiallista magiaa käsitteleviä tekstejä ja on päättänyt nostaa
brittiläisen taikuuden uuteen moderniin kukoistukseensa. Ihan ilman
niitä vanhoja painolasteja ja iljettäviä keijuja, joiden lupauksiin ei
koskaan ole luottaminen... Norrellia vaivaa kuitenkin kaksijakoisuus:
hän haluaisi olla aidon magian ainoa harjoittaja mutta myös koulia
itselleen oppilaan, jonka kanssa voisi keskustella taikuuden
nyansseista.
Rikkaan ja rönsyilevän
tarinoinnin muita keskeisiä aiheita ovat mm. aikakauden poliittinen
tilanne ja Napoleonia vastaan käytävä sota, huikentelevaisten keijujen
palava halu päästä jälleen vaikuttamaan ihmismaailman asioihin sekä
hämärät ennustukset kahdesta maagikosta, joiden tavoitteet tulevat
kaatumaan heidän omiin heikkouksiinsa. Puhumattakaan koko
englantilaisen magian historiasta, joka vähitellen avautuu lukijan
eteen kirjan edetessä. Tai herrasta nimeltä Jonathan Strange, joka
ottaa ohjakset käsiinsä romaanin kahdensadan ensimmäisen sivun jälkeen.
Hitaasti
liikkeelle lähtevän teoksen yksi erityispiirteistä on sen
historiallinen realismi. Vaikka mukana onkin magiaa, ovat kirjan
tapahtumat, ympäristöt ja henkilöhahmot sidoksissa aitoon historiaan.
Clarke on tehnyt pohjatyönsä huolella ja panostaa paljon aikakauden
yhteiskuntamalleihin ja tapoihin - aina vanhojen Jane Austen -romaanien
tyyliä noudattelevaa kirjoitusasua myöten. Kaikki tämä on kuorrutettu
mielikuvituksellisella magialla, asiantuntevilla
kirjallisuuspastisseilla ja väliin karikatyyrienkin puolelle
lipsahtavilla henkilökuvilla. Sekä ihastuttavan kuivakalla
brittihuumorilla, joka pääsee loistoonsa erityisesti lukuisten
alaviitteinä kerrottujen kansantarujen ja kirjaesittelyjen kautta.
Viihteellisenä
lukuromaanina Susanna Clarken Jonathan Strange & herra Norrell on
mainio tapaus. Se luo Englannille kiehtovan vaihtoehtohistorian, joka
runsaiden yksityiskohtiensa ansiosta maistuu elävältä, yhtä romaania
laajemmalta kokonaisuudelta. Teoksen älyllinen haastavuus jää kuitenkin
kirjallisten ja historiallisten viitteiden pongailun asteelle, eikä
romaani tarjoa yhtään uutta ajatusta, joka mullistaisi tai edes
koskettaisi lukijansa maailmankatsomusta. Toisin kuin parhaissa
sf-teksteissä, sen osuma- ja peilauspinta nykyihmisen todellisuuteen on
olematon. Mistä herääkin kysymys, miksi kukaan haluaisi tuhlata
toistakymmentä tuntia elämästään näin tyhjäksi viljellyn viihteen
seurassa?
Toni Jerrman
KIRJA-ARVIOT
JATKUVAT TÄHTIVAELTAJA 3/05:ssä. Mukana mm. Alastair Reynolds, Philip
Pullman, Julio Cortázar, Audrey Niffenegger, Ursula K. Le Guin ja Terry
Pratchett.