Fear Chamber
aka La cámara del terror
(USA-versio)

Onko Fear Chamber (1968) Boris Karloffin uran hienoin hetki? No ei, mutta yksi viimeisimmistä se kyllä on. Tarkemmin on paha sanoa, sillä Jack Hill ja Juan Ibáñez filmasivat 1960-luvun lopulla Meksikossa yhteen putkeen neljä halpista, joita kaikkia myydään Karloffin nimellä. Ne kolme muuta ovat House of Evil (Serenata macabra), Isle of the Snake People (La muerte viviente) ja The Incredible Invasion (Invasión siniestra).

Kahjouden puutteesta Fear Chamberia ei ainakaan voi syyttää. Filmi käynnistyy pitkäksi venyvällä kohtauksella, jossa tiedehenkilöt Corinne (Julissa) ja Mark (Carlos East) löytävät tulivuoren uumenista elävän laavakiven. Tai näin ainakin voi päätellä puheluista, joita Corinne soittaa isälleen, työhuoneessaan istuvalle tohtori Karl Mantellille (Karloff). Itse kuvissa kun ei oikeastaan näy kuin pimeyttä ja hahmojen punaisina hehkuvia suojapuvun osasia.

Sitten siirrytään nuorille naisille tarkoitetun instituutin suojiin. Paikan päällä joku tirkistelee naista, joka on vaihtamassa ylleen yöasun. Kun nainen nukahtaa, hänen vuoteensa kääntyy pyörivän seinän mukana uuteen tilaan. Siellä naista odottaa kauhujen kavalkadi. On pimeyttä, sumua, hämähäkkejä, liskoja, käärmeitä ja verialtaita. Sekä tietenkin ilkeästi virnistävä kalju kääpiö ja turbaanipäinen puukkomies. Lopulta nainen päätyy keskiaikaiseen kellariin, jossa kaapuun sonnustautunut kulttijohtaja uhraa neitokaisia liekehtivällä alttarilla.

Johan sitä nyt vähemmästäkin joutuu kauhun valtaan. Ja tämä onkin koko show'n tarkoitus. Kaapuveikko on näet tohtori Mantell, joka on keksinyt kauhukammion, koska hänen haltuunsa päätynyt elävä laavakivi tarvitsee ihmisten pelkohormoneja selviytyäkseen. Niitä tohtori uuttaa pelottelemiensa naisten verestä. Kätsyä, eikö vain!

Mantellin scifistisessä kellarilaboratoriossa tietokoneet sykkivät ja laavakiveä hellitään lämpölampuin. Kaiken tämän toiminnan tarkoitus on selvittää maailmankaikkeuden salat. Mantell kun on jostain syystä päättänyt, että kivi tuntee ne kaikki.

Kivi itse ei ole kuitenkaan halukas kertomaan salaisuuksiaan, vaan viestii vain haluavansa lisää verta. Kun pyyntöihin ei suhtauduta vakavasti, otus kasvattaa itselleen lonkeron, jolla se kaappaa ja tappaa kellariin päätyneen murtovarkaan.

Tässä vaiheessa tohtori Mantell on valmis heittämään hanskat tiskiin. Helga-hoitajatar (Isela Vega) sekä yksinkertainen hanttimies Roland (Yerye Beirute) ovat kuitenkin toista mieltä. He alkavat hoitaa kiveä salaa, kunhan ovat ensiksi lähettäneet Corinnen ja Markin matkoille ja tappaneet sekä kaljun kääpiön että naisennälkäisen turbaanipään. Mantell ei tiedä tästä mitään, sillä rasitus on vienyt hänet vuodepotilaaksi.

Helgaa ajaa eteenpäin usko siihen, että kivi voisi paljastaa hänelle, kuinka timantteja valmistetaan. Rolandin hehkuva mötikkä on saanut niin hyvin pauloihinsa, että tämä luulee nousevansa sen avulla koko maailman valtiaaksi.

Elokuvan älyvapautta vain korostaa, että kivenmurikan uhriksi houkutellun striptease-tanssijan annetaan vetää läpi koko esityksensä, ennen kuin hänet syötetään hirviölle.

Jossain vaiheessa Helgakin tajuaa, että laavakivellä on pahat mielessään. Sen sijaan, että otus kertoisi mitään, se on ujuttautunut tietokoneisiin, ottanut selvää ihmiskunnasta ja välittänyt nämä tiedot tovereilleen. Onko edessä laavakivien invaasio?

Loppukohtauksessa Mantell ja Mark seisovat pitkään tietokoneiden äärellä ja yrittävät ohjelmoida ne tappamaan kivenmötikän. Turha toivoakaan, että tällä tavoin jännitys tiivistyisi.

Fear Chamber on todellinen hulluuden ylistyslaulu. On vaikea kuvitella, millaisen olennon aivoista tämä käsikirjoitus on syntynyt. Katselukokemusta ei ainakaan auta, että kaikissa vähänkin hämärämmissä kohtauksissa ruutu on lähes läpeensä musta. Juonen ja valaistuksen ohessa pielessä ovat myös leikkaukset ja kuvien rajaukset. Enkä edes viitsi aloittaa siitä onnettomasti puhkuvasta laavakiviefektistä.

Mutta onhan tämä silti niin kovaa höttöä, että nyt on ihan pakko hankkia käsiinsä muutkin Karloffin komean uran pohjakosketukset.

Leffa    • tai •••••
Kuva    ••
Lisät    ••

Fred Olen Rayn humoristinen leffaesittely, pieni kuvagalleria, vanhoja drive-in-teattereiden väliaikamainoksia sekä yhdeksän maanmainiota traileria – mukana mm. Hollywood Chainsaw Hookers, Invasion of the Blood Farmers ja Beast of the Yellow Night: "His desire made him a savage beast condemned to stalk the night with insatiable lust for the living flesh!”

TONI JERRMANIN DVD-ARVOSTELUT JATKUVAT PAINETUSSA LEHDESSÄ.

Mukana myös:

Leonor aka Mistress of the Devil
Demon Wind
Franklyn
Beyond the Black Rainbow
Star Trex: Borders aka Independence Wars: Insurgence aka Interstellar Wars
Starship Troopers: Traitor of Mars