uuri nyt yksi tieteis- ja fantasiakirjallisuuden mielenkiintoisimmista sekä nopeimmin kasvavista suuntauksista on ns. vaihtoehtohistoria. Lajityypillä on toki pitkät perinteet, mutta jostain syystä tämä spekulatiivisen fiktion muoto on viimeisten kymmenen vuoden aikana nostanut ryhdikkäästi olemustaan ja levittänyt lonkeronsa vähän kaikkialle.

Alunperin vaihtoehtohistoriat kohosivat esiin aikamatkakertomuksien kautta, mutta vuosien mittaan ne ovat omaksuneet sf:n ohella niin fantasian kuin kauhunkin lajiominaisuuksia. Kiinnostus on myös rohkaissut jatkuvaan uudistumiseen. Niinpä kunnianhimoisimmille kirjailijoille ei ole enää pitkään aikaan riittänyt pelkkä historiallisen poikkeaman esitteleminen ja siitä seuraavan muutoksen ekstrapolointi. Aihetta on etäännytetty niin sekundäärisen fantasiamaailman suuntaan (esim. Guy Gavriel Kay) kuin myös muokkaamalla tieteellistä maailmankuvaamme (mm. Gregory Keyesin Age of Unreason -sarja, jossa Newton kehittää alkemian). Lajityypin kuuluisin edustaja lienee edelleen massiivisia määriä myyvä Harry Turtledove. Hän on historian professori, jonka ideapankki näyttää ehtymättömältä, mutta jota ei hyvällä tahdollakaan voi kutsua laatukirjailijaksi.

Harva vaihtoehtohistoriaromaani onnistuu yllättämään niin täydellisesti kuin Richard Garfinklen Celestial Matters. Muutoshetkenä Aleksanteri Suuren aika ei ole niitä aivan yllättävimpiä, mutta itse poikkeama ei olekaan tämän kirjan se juttu. Romaanin päätvisti kun on, että tässä todellisuudessa Ptolemaioksen ja Aristoteleen luomat opit maailmankaikkeudesta ja sen olevaisuudesta ovat totta. Celestial Mattersissa siis Maa on kaikkeuden keskipiste, jota ympäröivät ja kiertävät kaikki muut taivaalliset kehot.

Aleksanteri Suuren valtakunta voi paksusti kohta tuhannetta vuottaan. Lähes koko tunnettu maailma on valloitettu, mutta idässä on edelleen ongelmia. Keskinen keisarikunta chi-voimineen (I Ching ja Feng Shui ovat tietysti myös oikeita tieteellisiä ajatusmalleja) pyristelee laajentumishaluista kreikkalaisvaltiota vastaan. Joten mikä neuvoksi?

Noh... tällaisessa tilanteessa rakennetaan tietysti puolitoista kilometriä pitkä "avaruusalus" Kuun kivestä ja laitetaan se matkaan hakemaan auringosta hieman sitä leimuavaa liekkiä. Sitten pärskäytetään mokoma tulipallo kiinalaisten pääkaupunkiin AngXouhin. Jotta matka korkeampiin sfääreihin ei olisi aivan liian yksinkertainen, on mukaan mahdutettava myös taolaisia salaisia agentteja. Mutta onko auringon materian varastaminen ja käyttäminen aseena lainkaan niin helppoa kuin voisi kuvitella?

Lähes pähkähulluilta kuulostaviin tieteellisiin teorioihin pohjautuvat olevaisuuden ominaisuudet tekevät tästä kirjasta uskomattoman rikkaan lukukokemuksen. Aivan kaikki todellakin koostuu neljästä alkuaineesta, ja Zenonin paradoksit eivät ole pelkkiä ajatusleikkejä. Maailman katto on kristallia ja tähdet kiinni sen pinnassa.

Garfinkle on onnistunut luomaan uskottavan ja äärimmäisen kummallisen maailman. Hänen tietonsa niin antiikin Kreikan kuin muinaisen Kiinan tieteestä ovat vahvat. Outo maailmankuva on ennen pitkää itsestäänselvyys, vaikka Garfinkle yllättääkin lukijan yhä uudelleen mielikuvituksellisilla ideoillaan. Valitettavasti hän myös aika ajoin turruttaa tämän aistit aivan liian seikkaperäisillä selostuksilla. Garfinklen suurin hyve kirjailijana kun ei suinkaan ole vahva henkilökuvaus tai ekspositio. Itse tarinassa ei kuitenkaan ole moitteen sijaa.

Celestial Matters on kertakaikkisen onnistunut kirja, jonka soisi saavan enemmän arvostusta ja kunniaa kuin mitä sille on irronnut.

JUKKA HALMEEN KUTZPAH JATKUU TÄHTIVAELTAJA 1/04:ssä. Mukana Ian R. MacLeodin The Light Ages, John Maddox Robertsin Hannibal's Children ja Lisa Goldsteinin The Alchemist's Door.