Rakkautta & Anarkiaa 2015

Rakkautta & Anarkiaa -filmifestivaalien tarjonta oli tänä vuonna tavallistakin maittavampi. Esittelykatalogin ensilukemalla listalle kertyi lähes sata pakkokatsottavaa elokuvaa.

Käytännössä niin montaa leffaa ei tietysti ehdi festareiden aikana katsastaa. Nyt väliin jäi jopa moni genrehiteistä, kuten Cannesissa mainetta niittänyt The Lobster (2015), Edgar Allan Poen tarinoihin pohjautuva Extraordinary Tales -animaatio (2015) sekä Etiopiasta ponnistava scifi-erikoisuus Crumbs (2015).

Selkeitä pettymyksiä eteen osui vain yksi, eli Matteo Garronen Tale of Tales (2015). Siinäkin on hyvät puolensa, kuten upea visuaalinen ilme, tummanpuhuva huumori ja ilahduttavan omaperäinen ote satufantasian kuvastoon. Kokonaisuus maistuu silti laimealta ja ylipitkältä.

Mutta pidemmittä puheitta itse asiaan, eli laatufilmien pariin.

Elämme lopun aikoja

Maailma on jälleen vähän parempi paikka. Kiitos siitä kuuluu Anouk Whissellin, François Simardin ja Yoann-Karl Whissellin ohjaamalle Turbo Kid -elokuvalle (2015). Näin ihastuttavaa rakkaudenosoitusta 1980-luvun postapokalyptisille scifi-leffoille ei aiemmin ole nähty – edes 1980-luvulla!

Kertojan mukaan nyt ollaan tulevaisuudessa. Tulevaisuudessa vuodessa 1997. Vedestä on huutava pula, ja ihmiset asuvat raunioiden ja ruumiiden kansoittamalla jättömaalla. Yksi heistä on romuja keräilevä orpo teinipoika, The Kid (Munro Chambers). Hän fanittaa sarjakuvista tuttua Turbomies-sankaria, kuuntelee kasetteja Walkman-soittimella ja kantaa aina mukanaan pyhiä Viewmaster-kiekkoja.

Skidin elämä menee mullin mallin, kun hän tutustuu pinkkihiuksiseen Apple-tyttöön (Laurence Leboeuf). Pirtsakka neitokainen ripustautuu The Kidin seuraan ja innostuu ikihyviksi pojun kyhäämästä puutarhatontulla vahvistetusta taistelukepistä. Vaikeudet odottavat kuitenkin kulman takana, sillä aluetta hallinnoi armoton silmäpuoli Zeus (Michael Ironside), joka kaipaa uusia taistelijoita tappoareenalleen.

Zeuksen pahin palvelija on niiteillä koristeltuihin jääkiekkosuojuksiin ja metalliseen pääkallonaamariin sonnustautunut Skeletron (Edwin Wright). Sirkkelikätinen Skeletron ja tämän Mad Max -asuiset kätyrit kylvävät kuolemaa matkatessaan halki karujen maisemien lasten BMX-polkupyörillä. Vain yksi mies uskaltaa asettua vastustamaan näitä tappajia. Hän on viileä cowboy, kädenväännön mestari Frederic (Aaron Jeffery).

Turbo Kid on pilke silmäkulmassa tehty nerokas pastissi. Mutta se on myös itsessään onnistunut elokuva, jonka juoni viehättää ja jonka henkilöihin ihastuu. Riemua riittää joka lähtöön, eikä hupsussa splatterissakaan ole säästelty – populaa pistetään halki, poikki ja pinoon lähes Bad Taste -malliin. Homman täyteläistää musiikkiraita, joka emuloi hienosti 1980-lukulaista syntetisaattorisoundia.

Turbo Kidistä ei maailmanloppu enää valloittavammaksi muutu.

TONI JERRMANIN RAKKAUTTA & ANARKIAA 2015 -KATSAUS JATKUU PAINETUSSA LEHDESSÄ.

Mukana myös:

Mr. Holmes
Liza, the Fox-Fairy
The Laundryman
Chasuke’s Journey
Song of the Sea
Miss Hokusai
Electric Boogaloo: The Wild, Untold Story of Cannon Films
Remake, Remix, Rip-off: About Copy Culture & Turkish Pop Cinema

ERIKOISLISURINA ESITTELYSSÄ KAKSI TERÄKSISTÄ TURKKI-KALKKUNAA ELI LEFFAT:

Superman Returns
Iron Fist: The Giants Are Coming