Anni Nupponen
Transhumanistisia unelmia

Tampereella asuva Anni Nupponen (s. 1981) tunnetaan tarinankertojana, joka yhdistelee sujuvasti tieteiskirjallisuutta, fantasiaa, steampunkia ja myyttejä. Hän debytoi omakustanteena ilmestyneellä romaanillaan Nainen ja kuningas (2008). Kirja voitti vuoden parhaalle kotimaiselle fantasiateokselle myönnettävän Kuvastaja-palkinnon vuonna 2009. Vaskikirjat julkaisi teoksesta uusintapainoksen samana vuonna.

Nupposen tuotantoon lukeutuvat myös romaanit Putoavan tähden prinsessa (2013) ja Kauheat lapset (2015) sekä novellikokoelma Joen jumala (2014). Lisäksi hän on julkaissut raapalekokoelman Hirviöasiakaspalvelu (2016). Yksittäisiä novelleja kirjailijalta on ilmestynyt lehdissä ja antologioissa. Atorox-palkinnon Suomen parhaasta tieteis- tai fantasianovellista hän sai vuonna 2013 tarinallaan Joka ratasta pyörittää.

Vallankäytön dynamiikkaa

Nupposen teksteissä tarkastellaan samanaikaisesti suuria tarinankaaria ja yksilön vaikutusmahdollisuuksia niiden kulkuun. Esikoisromaani Nainen ja kuningas sijoittuu valloittajien tuhoamaan fantasiavaltakuntaan. Päähenkilö Eelis kertoo vangitsijalleen tarinaa ajasta, jolloin hän toimi parantajien talon esinaisena sekä kuninkaan valittuna ja rakastajana.

Eelis on elänyt pitkän ja vaiherikkaan elämän, jonka kuluessa kuningas Arethin oikut ovat määrittäneet hänen kohtalonsa. Eelisillä on kyky parantaa kuoleman kielissä olevia ihmisiä, mutta kuninkaan mielivaltaan hänen on silti vaikea vaikuttaa.

– Jos täytyy nostaa yksi teema esiin tuotannostani, niin se on vallankäyttö ja nimenomaan sen dynamiikka, Nupponen toteaa.

– Tajusin tämän jo siinä vaiheessa, kun kirjoitin Naista ja kuningasta. Hahmotan kirjojeni rakenteet vallankäytön kautta ja tutkin, mitä ihmiselle tapahtuu tämän vallan alla.

Esikoisromaanissa parantajien talon elämä heittelehtii valtakunnassa tapahtuvien muutosten mukana. Sota vaatii myös parantajia lähettämään omia jäseniään rintamalle kuolemaan. Rauhankin aikana Eelis joutuu puolustautumaan kuninkaan ankaria komentoja vastaan. Tämä hän hoitaa diplomaattisella taituruudella. Samalla hänen on kuitenkin tehtävä kompromisseja omien halujensa suhteen. Parantaminen on Eelikselle elämäntehtävä, mutta riittääkö se ruokkimaan hänen mieltään ja sisintään?

Nainen ja kuningas on myös rakkaustarina. Kuningas antaa Eelikselle kultaisen kaulakorun, jota on mahdoton irrottaa. Alkuun Eelis kantaa sitä vastahakoisena, mutta pian hän tottuu koruun: siihen, että sen kautta hän on kuninkaan omaisuutta, kuninkaan merkitsemä.

Kun Eelikselle myöhemmin tarjoutuu tilaisuus poistattaa koru, hän ei haluakaan tehdä sitä – yhtäkkiä esine muistuttaa häntä myös kaikesta siitä hyvästä, jota hän on kuninkaan kanssa kokenut. Toisaalta Eelis on jo tässä vaiheessa jollakin tasolla vapautunut, vaikka onkin yhä alamainen. Niinpä kaularenkaan merkitys on muuttunut kahleesta joksikin muuksi.

Nupponen haluaa tutkia valtaa usealta kantilta.

– Novellissa voi riittää pelkkä isäntä vastaan orja -asetelma, mutta pidemmässä tarinassa haluan päästä sekä-että-tilanteisiin. Tarinani ovat kuin mudan värisiä, sekoittuneita, koska asiat ovat hyvin harvoin yksinkertaisia ja suoraviivaisia.

Vahvana teemana Nupposen tuotannossa kulkee myös se, miten ihminen asettuu osaksi hänelle pedattua roolia.

ANNE LEINOSEN ANNI NUPPONEN -ARTIKKELI JATKUU PAINETUSSA LEHDESSÄ.

MUKANA MYÖS NOVELLI!