Oli aika, jolloin virtuaalitodellisuutta ei tarvinnut tuijottaa tietokoneen näytöltä. Se oli kirjaimellisesti käsin kosketeltavaa, käsin liikuteltavaa… Ja rakennettu kokonaan muovista.

Vihkiytymättömät piirit nimittävät ilmiötä ”muovisotilaiksi”. Alan mysteereihin perehtyneet viljelevät sen sijaan sellaisia tieteiskirjalliselta kuulostavia termejä kuin 1/32, 5,4 cm, swoppet ja Deetail. Suomen kuuluisin supersankari, Kapteeni Kuolio, käyttää näitä pyhiä kulttiesineitä maagisiin rituaaleihin, jotka pitävät nykymaailman koossa.

Saadaksemme selville, miten tähän on tultu, meidän täytyy kurkottaa aina historian hämäriin asti. Tie 1600-luvun metallimiehistä 1960- ja 1970-luvuilla lapsuutensa eläneiden tuntemiin muoviukkeleihin on näet ollut ällistyttävän monivaiheinen.

Metallinen historia

"Kuolion mukaan kyseessä on syvällinen taikuus, jolla ylläpidetään yhteiskunnan eheyttä. Tietynlaisten muoviukkeleiden siirtely pöydällä auttaa tietynlaisiin uhkiin. Hän väittää estäneensä 1990-luvulla anarkistien ja poliisien väkivaltaisen yhteenoton leikkimällä intiaaneilla ja lännenmiehillä siten, että ne eivät taistelekaan keskenään vaan menevät takaisin tahoilleen keskustelemaan elämän tarkoituksesta."
- Pekka Manninen: Kapteeni Kuolio ja Suomen salainen kuningas

Aikoinaan vain kuninkaallisilla ja aatelisilla oli varaa leikkikaluihin siinä laajuudessa, että pienoissotilaista pystyttiin rakentamaan kokonaisia armeijoita. Ranskan kuninkaat teetättivät 1600-luvun alusta lähtien lapsilleen kultaisia ja hopeisia sotilaita. Koska hallitsijan oletettiin toimivan myös armeijan ylipäällikkönä, pienoisarmeija toimi kätevästi opetuksellisena leluna.

Vaurauden vähittäinen leviäminen yhteiskunnassa avasi markkinat massatuotetuille leikkisotilaille. Niitä kutsutaan tavallisesti tinasotilaiksi, vaikka puhdas tina soveltuu huonosti figuurien raaka-aineeksi rikkoutumisalttiutensa vuoksi. Tinasotilaat ovatkin suurimmalta osaltaan lyijyä - ja tämän päivän säädösten mukaan ongelmajätettä.

Nykyisen Saksan alueelle kasvoi 1700-luvulla kukoistava tinasotilasteollisuus, jolle Nürembergin valtavat lyijykaivokset tarjosivat edullista materiaalia. Figuurit olivat aluksi vaihtelevan kokoisia, mutta vuonna 1848 käyttöön vakiintui Nürembergin koko, 30 mm korkeus. Nämä hahmot olivat erittäin ohuita, joten englanniksi niitä kutsutaan nimellä ”flat”. Myöhemmin saksalainen tinasotilas muuttui hiukan pyöreämmäksi ja korkeammaksi. Näitä Suomessakin 1900-luvun alkupuolella myytyjä sotilaita sanotaan puolilitteiksi.

Litteiden hahmojen ongelmana oli lyijyn pehmeys. Ne taipuivat ja hajosivat helposti. Ranskassa keksittiin ajatus anatomisesti oikeammin muotoilluista sotilaista. Ensimmäiset englanniksi nimellä ”solid” kutsutut lyijysotilaat tuotettiin todennäköisesti Napoleonin sotasaavutusten innoittamina. Ainakin Napoleonin itsensä tiedetään leikkineen poikansa kanssa juuri tämäntapaisella armeijalla.

Hahmojen koot vaihtelivat, joskin niiden korkeus oli tavallisesti jossakin 5-6 cm välillä. Oikea tapa hahmon pituuden määrittelyyn on muuten mitata seisovan figuurin jalustan yläosan ja oletetun otsan väli. Näin vältetään eri paksuisten jalustojen ja vaihtelevien hattumallien vaikutus lukemaan.

Parhaat ranskalaiset metallisotilaat koottiin juottamalla kädet, aseet ja muut pienet osat kiinni vartaloon, halvemmat mallit tehtiin suoraan yhdellä muotilla.

Englannissa kotimainen leikkisotilastuotanto koostui pitkään puisista hahmoista. Brontën taiteelliset sisaruksetkin leikkivät sellaisilla. Saksalaisia metallifiguureja laivattiin Britanniaan suuria määriä 1800-luvulla, ja jonkin aikaa niillä oli suoranainen monopoliasema englantilaisissa lelukaupoissa.

Perusteellinen muutos oli kuitenkin tulossa...

PEKKA MANNISEN HUIKEAN HAUSKA, MIELIKUVITUKSELLINEN JA LAAJASTI KUVITETTU ARTIKKELI JATKUU TÄHTIVAELTAJA 1/09:ssä!