The Colossus of New York
(USA-versio)

Ihmisyyden syvintä olemusta sekä keino-olentoteknologian kehityslinjoja perataan auki myös Eugène Lourién The Colossus of New York -elokuvassa. Vuonna 1958 valmistunut pienimuotoinen filmi on yksi välietappi matkalla Mary Shelleyn Frankensteinista kohti tämän päivän koneälyvisioita.

Jeremy Spensser (Ross Martin) on Nobel-palkittu tutkija, joka on omistanut elämänsä nälänhädän poistamiseen. Kun hän jää auton alle ja menehtyy, kirurgi-isä William (Otto Kruger) siirtää hänen kallisarvoiset aivonsa jyhkeään robottivarteen. Kuolema ei saa riistää maailmaa Jeremyn ainutlaatuiselta neroudelta ja kaikilta niiltä edistysaskelilta, jotka ovat häneltä yhä tekemättä.

William on vakuuttunut, että ihmisen ydin ovat hänen aivonsa eikä mitään muuta tarvita. Jeremyn automatiikkaan erikoistunut Henry-veli (John Baragrey) epäilee tätä tulkintaa. Mitä olisi ihminen ilman mielen ja ruumiin vuorovaikutusta, aisteja ja tunteita?

Jeremy ei ilahdu herätessään rujossa metallikehossa, vaan huutaa tuskaansa ääneen. Lihan myötä häneltä on viety yhteys luontoon ja ihmiskuntaan. Tuoksut, maut ja toisen inhimillisen olennon kosketus ovat enää pelkkiä muistoja. Katkerinta kuitenkin on, ettei hän näin hirviömäisessä muodossa voi lähestyä rakasta Anne-vaimoaan (Mala Powers) tai suloista poikakultaansa (Charles Herbert).

Lopulta William saa ylipuhuttua omaa tuhoaan anelevan Jeremyn jatkamaan tutkimuksiaan kellarilaboratorion uumenissa. Yksinäisyys syö kuitenkin miehen teräkseen kahlehdittua mieltä, joten vuotta myöhemmin kolossi karkaa ulkoilmaan. Omalla haudallaan hän kohtaa alle 10-vuotiaan poikansa, joka ei pelästy jätin kovaa ulkokuorta. "Yritän olla hyvä, mutta se on niin vaikeaa", valittaa metallinen mies pojalleen.

Vähän kehnommin käy, kun kaipuu ajaa Jeremyn tarkkailemaan salaa vaimoaan, joka riiustelee Henry-veljen kanssa. Kaksikon suudelma saa traagisen hahmon raivon valtaan. Yli-inhimillisten voimiensa avulla hän murhaa veljensä ja tuhoaa laboratorionsa.

Jotain on lopullisesti naksahtanut piinatuissa aivoissa. Nyt Jeremy julistaa tappavansa kaikki ne idealistiset hyväntekijät, jotka pyrkivät ruokkimaan köyhiä ja pitämään ihmiskunnan "arvottoman pohjasakan" elossa.

The Colossus of New York on tekoaikansa huomioon ottaen yllättävän älykäs katsaus tieteentekijöiden moraalista ja inhimillisyyden rakennuspalikoista. Lisäksi konemiehen kömpelön kalskea hahmo on mieleenpainuva, vaikkakin toteutukseltaan suhteellisen alkeellinen.

Elokuvan vaikuttavuutta syövät lähinnä parimetriselle "kolossille" annetut turhat yliluonnolliset voimat, kuten esp-havainnointi ja silmistä kipunoivat tappavat säteet. Robotti on mitä ilmeisimmin myös valmistettu vedenpitävästä, ruostumattomasta teräksestä, sillä se matkaa paikasta toiseen joen pohjaa pitkin – mikä on sinällään sekä mainio idea että visuaalisesti veikeä yksityiskohta.

Tunnelmallinen The Colossus of New York ansaitsee tulla muistetuksi, sillä sen herättämät kysymykset ja ajatukset ovat nykyisin jopa ajankohtaisempia kuin yli puoli vuosisataa sitten.
   
    Leffa •••
    Kuva •••
    Lisät •
Ei robotin riekalettakaan.

TONI JERRMANIN DVD-ARVIOT JATKUVAT PAINETUSSA LEHDESSÄ.

Mukana myös

The Machine
Thor the Conqueror
Bikini Avengers
Possession
The Big Cube
Spirits of Death
Die Screaming Marianne
Love – Angels and Airwaves
Among the Living
The Boxtrolls
Lego DC Comics Super Heroes: Justice League vs. Bizarro League