Maria Turtschaninoff
Muumien varjosta

Mitä tulee mieleen sanaparista suomenruotsalainen fantasia? Ensimmäisenä varmaan muumit ja Tove Jansson… Hyvässä lykyssä myös Yvonne Hoffman ja Irmelin Sandman Lilius. Sitten saattaakin lyödä tyhjää.

Jotain on nyt kuitenkin tapahtumassa, sillä ruotsiksi kirjoitetut kummat tarinat nostavat päätään myös Suomessa. Mia Franck, Kaj Korkea-Aho, Hannele Mikaela Taivassalo ja Jenny Wiik ovat kirjailijoita, joita kannattaa seurata – sekä tietenkin Maria Turtschaninoff, modernin suomenruotsalaisen fantasian kärkinimi.

Keittokirjasta fantasiaan

Vuonna 2009 arvostelin Maria Turtschaninoffin ensimmäisen aikuisyleisölle suunnatun romaanin, Arran, Enhörningen-nettilehteeni. Päätin tuon arvostelun sanoihin ”Med författare som Maria Turtschaninoff ser framtiden för finlandssvensk fantastik ljus ut!”, eli Maria Turtschaninoffin kaltaisten kirjailijoiden myötä suomenruotsalaisen spefin tulevaisuus näyttää valoisalta.

Viisi vuotta myöhemmin Turtschaninoffin viimeisin romaani, Maresi, kukitettiin Finlandia Junior -palkinnolla ja kirjailija teki kolmen kirjan sopimuksen brittiläisen Pushkin Press -kustantamon kanssa. Aurinkolasit alkavat olla tarpeen.

Tyhjästä tähän ei ole kuitenkaan päädytty, eikä Arra edes ole Turtschaninoffin (s. 1977) ensimmäinen teos. Annetaan kirjailijan itsensä kertoa.

”Olen halunnut kirjailijaksi siitä lähtien, kun kirjoitin ensimmäiset satuni viisivuotiaana. Kirjailijan työ on aina ollut suurin unelmani ja päämääräni. Hankin kuitenkin itselleni ensin 'oikean' työn ja toimin joitakin vuosia toimittajana ennen kuin pääsin fiktion kirjoittamisessa niin pitkälle, että uskalsin satsata siihen. Aluksi työskentelin freelance-toimittajana kirjoittamisen ohessa, mutta nyt olen ollut kokopäivätoiminen kirjailija jo seitsemän vuotta.”

Turtschaninoffin ensimmäinen julkaistu teos oli keittokirja, Min mat och mammas (2006), jonka hän teki yhdessä äitinsä kanssa. Miten ihmeessä keittokirjasta oikein luiskahdetaan fantasian puolelle?

”Oikeastaan minä luiskahdin keittokirjaan”, kertoo Maria. ”Olin tehnyt parin vuoden ajan radio-ohjelmia ruoasta, ja äitini ruoka-ohjelmia televisioon. Kerran hän sitten ehdotti Söderströms-kustantamolle ajatusta keittokirjasta, ja idealle näytettiin vihreää valoa. Oli oikeastaan sattuma, että keittokirja ilmestyi ennen kaunokirjallista ensijulkaisuani, koska olin tuossa vaiheessa työstänyt jo pitkään ensimmäistä romaaniani.”

Tuo esikoisromaani oli lastenkirja De ännu inte valda (2007), ainoa Turtschaninoffin romaaneista, jota Tammi ei vielä ole julkaissut suomeksi. Kirja kertoo kahdesta sisarpuolesta, jotka kirjailijatätinsä luona asuessaan vangitsevat muusan ja matkaavat tämän kanssa muusien maailmaan.

Turtschaninoff päätyi fantasian pariin luonnostaan.

”Lapsena luin paljon fantasiaa tietämättä, että kyse oli tietystä genrestä. Suosikkikirjailijoitani olivat mm. C. S. Lewis, Michael Ende, Diana Wynne Jones, Lloyd Alexander, Tove Jansson ja Irmelin Sandman Lilius. Hieman vanhempana mukaan tuli J. R. R. Tolkien.”

”Nykyään minulla on tapana, että kun innostun jostain kirjailijasta, luen samantien koko hänen tuotantonsa. Sen jälkeen innostun sitten seuraavasta. Ursula Le Guin on kuitenkin kestosuosikkini.”

”Työskennellessäni ensimmäisen romaanini kanssa, en tietoisesti hakeutunut minkään tietyn genren pariin. Mutta kaikki kirjoittamani oli tavalla tai toisella fantasiaa. Nykyisin minulla on vahva tunne, että olen löytänyt paikkani, genren, johon kuulun. Toivon, etten koe sitä koskaan liian ahtaaksi, vaan pystyn tarvittaessa muokkaamaan fantasiagenren uudelleen niin, että se on täsmälleen sitä, mitä haluan ja tarvitsen.”

Kustantamossa fantasia otettiin vastaan ilman sen suurempia ihmetyksiä.

”En ole koskaan myynyt kustantajalle romaanin ideaa, vaan olen aina lähestynyt heitä valmiin käsikirjoituksen kanssa. Genrevalinnoistani ei itse asiassa ole ollut minkäänlaista keskustelua.”

BEN ROIMOLAN LAAJA TURTSCHANINOFF-ARTIKKELI JATKUU PAINETUSSA LEHDESSÄ.