Siiri Enoranta -artikkeli

Siiri Enoranta
Taikaa tihkuvat tarinat

Tampereella asuva Siiri Enoranta (s. 1987) on tuottelias fantasiakirjailija, jonka tarinat ovat innostaneet ja viehättäneet lukijoita ja kriitikoita. Hänen tuotantonsa on monipuolista ja vetoaa hyvin erilaisiin yleisöihin. Osa teoksista sijoittuu täysin omalakisiin fantasiamaailmoihin, kun taas toisissa on lähtökohtana reaalimaailma.

Jo Enorannan esikoisteos Omenmean vallanhaltija (2009) nousi sekä Finlandia Junior- että Kuvastaja-palkintoehdokkaaksi. Sittemminkin hänen kirjansa ovat kiinnittäneet palkintoraatien huomion: Kuvastaja-ehdokkuuksia on kertynyt useita, Gisellen kuolema (2011) nappasi Runeberg-palkintoehdokkuuden ja Surunhauras, lasinterävä (2015) voitti sekä Topelius-palkinnon että Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon.

Kaipuu toisiin aikoihin

Kirjoittamisen kipinä iskeytyi Enorantaan jo pienenä, alle kouluikäisenä. Hän pystyy paikantamaan kokemuksensa yhteen tiettyyn hetkeen, jolloin hän katsoi huonettaan peilin kautta.

– Muistan vahvan kaipuun ja vedon peilimaailmaan. Se oli ihan sama ja samalla eri maailma, kutkuttava ajatus.

Kirjailijaksi ryhtyminen oli toki aluksi vain unelma. Enoranta opiskeli Oriveden opistossa vuosina 2006–2007 kirjoituslinjalla, ja silloin kristallisoitui se, mitä hän halusi myöhemmin tehdä.

– Oli iso juttu tavata opistolla kirjailijoita ja huomata, että he olivat ihan normaaleja ihmisiä. Minäkin voisin olla sellainen, kirjailija.

Enoranta kuvaa opiskeluaikaansa eräänlaiseksi erakkojaksoksi. Hän vietti paljon aikaa itsekseen, mutta kokee myös saaneensa siitä hyvän pohjan kirjailijan työhön.

– Pystyn kirjoittamaan kaikissa mielentiloissa, olin sitten iloinen tai surullinen, sosiaalinen tai erakkovaiheessa.

Eskapistinen kirjallisuus on kiinnostanut häntä aina. Philip Pullmanin Universumin tomu -sarja oli tajunnanräjäyttävä nuoruuden lukukokemus. Enoranta poimii kokonaisuudesta yhden merkittävän hetken, joka on toiminut aukaisijana myös hänen omalle kirjoittamiselleen.

– Tarinassa tyttö syöttää pojalle marjan, ja sillä hetkellä heidän seksuaalisuutensa aukeaa. Muutenkin teoksessa tytön seksuaalisuus on kuvattu hyväksyttävänä ja kauniina.

J. R. R. Tolkienin Taru sormusten herrasta oli Enorannalle ensimmäinen "laatufantasiaa halolla päähän" -kokemus, sellainen, joka kosketti ja sai itkemään.

– Kun kirja loppui, olin ihan palasina. Tuntui, että mitä ikinä tekisinkin elämälläni, sillä ei ole merkitystä.

ANNE LEINOSEN ENORANTA-ARTIKKELI JATKUU PAINETUSSA LEHDESSÄ.