Error message

  • Notice: Array to string conversion in views_arg_load() (line 416 of /var/www/vhosts/tahtivaeltaja.com/httpdocs/sites/all/modules/views/views.module).
  • Notice: Array to string conversion in views_arg_load() (line 416 of /var/www/vhosts/tahtivaeltaja.com/httpdocs/sites/all/modules/views/views.module).
  • Notice: Array to string conversion in views_arg_load() (line 416 of /var/www/vhosts/tahtivaeltaja.com/httpdocs/sites/all/modules/views/views.module).
  • Notice: Array to string conversion in views_arg_load() (line 416 of /var/www/vhosts/tahtivaeltaja.com/httpdocs/sites/all/modules/views/views.module).

  • DVD-kuvat

    Body: 

    Spaceways
    (USA-versio)

    Englantilainen Hammer-firma ehti tuottaa muutaman scifi-elokuvan ennen kuin päätyi lähes kokonaan kauhun pauloihin. Näistä tunnetuin on tietysti vuosien 1955 ja 1967 välillä valmistunut Quatermass-trilogia (TV 3/95). Jo aiemmin ihmiskuntaa saapui kuitenkin ilahduttamaan itsensä Terence Fisherin ohjaama Spaceways (1953).

      

  • Espoo Cine 2006

    Body: 

    Espoo Ciné kestitsi scifi- ja fantasiaharrastajia heti Finnconin perään. Festivaaleilla oli ilo ja kunnia jakaa ensi kertaa historiansa aikana eurooppalaisen fantasiaelokuvakilpailun pääpalkinto, eli kultainen Méliès. Niinpä Espoossa nähtiin normaalia laajempi kattaus alan leffoja sekä yli neljäkymmentä ulkomaista ohjaaja-, tuottaja- ja toimittajavierasta.Tiukan kisan voitti lopulta tanskalaisen Anders Thomas Jensenin ohjaama Adam’s Apples (2005), jossa mätä uusnatsi ja idealistinen pappi käyvät henkien taistoon. Kyseessä on jo toinen Jensenin nappaama kultainen Méliès - edellinen tuli pari vuotta sitten elokuvalla The Green Butchers (TV 2/04). Mielenkiintoista kyllä, kumpikaan herran filmeistä ei lukeudu fantasian, kauhun tai scifin piiriin. Vaikka erinomaisia, inhimillisyyteen syvästi pureutuvia mustia komedioita toki ovatkin.Kilvan kärkeä
    Vahvimman vastuksen Adam’s Applelle antoivat Tähtivaeltajasta jo entuudestaan tutut marionettifantasia Strings (3/05) sekä luolakauhuilu Descent (4/05). Joukkoon tummaan mahtui kuitenkin myös pari muuta huomionarvoista elokuvaa.

  • Finncon 2006 - Kuinka järjestää conia pöhnässä

    Body: 

    Pöpötysraportti, jossa myyttisen Espoo-planeetan muukalaiskirjeenvaihtajamme Vesa Sisättö syö taikasienen, eksyy Helsinkiin ja järjestää Suomen suurimman Finnconin.Ehkä kaikki alkaa kesäkuussa, kun syön sienen.Tai ei, pitää kelata kaksi ja puoli vuotta taaksepäin, muinaiseen helmikuuhun 2004. Savun täyttämän ravintola Ateljén alakerran montussa kokoontuu joukko päättäväisiä helsinkiläisiä scifi-faneja. Finncon on saatava Helsinkiin - edellisestä kerrasta on jo vuosia! Kaukainen vuosi 2006, ilma-autoineen ja Kuuhun suuntautuvine turistilentoineen häämöttää tähtäimessämme. Taidamme mainostaa Finncon 2006:ta jo Tampereen yhteistyökokouksessa pari viikkoa myöhemmin, vaikkei meillä ole aavistustakaan, mihin olemme ryhtymässä.Minulla on kyllä hämäriä muistikuvia, että olen ollut järjestämässä Finnconia ennenkin. Se tapahtui Helsingissä vuonna 2000, tuona ilma-autojen ja Kuuhun suuntautuvien turistilentojen kultavuonna. Muistot ovat sekavia: kannan pöytiä Lasipalatsiin, istun Vanhan terassilla kaljalla, olen ostamassa teippiä Sokoksessa, istun Bio Rexin terassilla kaljalla, istun paneelissa aika pihalla, istun dead dog -bileissä kaljalla. Olin tuolloin keskittynyt paljastamaan erinäisiä salaliittoja, ja ne veivät huomioni.

  • Antikuvat

    Body: 

    Steve Aylett
    Atomi
    (Atom)
    (Suom. Johanna Vainikainen-Uusitalo. Like)

    Miksi ihmisillä on leukaluut? Miksei Jeesusta ja Oliver Hardya ole koskaan nähty samassa huoneessa? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin ei löydy vastauksia Steve Aylettin tajunnanvirtamaisesta romaanista Atomi, mutta ainakin ne esitetään kirjassa.

    Scifistejä on tänä syksynä hemmoteltu useilla laadukkailla käännöksillä, jotka eroavat sekä sisällöllisesti että tyylillisesti toisistaan kuin yö ja päivä. Aylett saattaa kuitenkin olla koko joukon erikoisin tapaus, tai ainakin jaetulla kärkisijalla.

  • Elokuvat

    Body: 

    Jadesoturi

    Vuosien työn jälkeen ensimmäinen suomalainen wuxia-elokuva on vihdoin valmistunut. Ohjaaja Antti-Jussi Annilan unelmaprojekti kulkee niin historiallisessa Kiinassa kuin satumaisesti kuvatussa nyky-Suomessakin ja sovittaa surutta yhteen Kalevalan Sammon salaisuutta ja itämaisia sankaritaruja.

    Kaikki saa alkunsa suosta löytyvästä muinaisesta rautalippaasta, jonka teknologia on huimasti aikaansa edellä. Esineen salaisuuksia selvittää osto- ja myyntiliikettä pitävä, Kalevalan mytologioihin perehtynyt pariskunta (miehenä mainio Markku Peltola). Aivan sattumalta selviää, että rasialla on outo yhteys suokämppään eristäytyneeseen nuoreen Kai-seppään (epätasainen Tommi Eronen). Kai kituu eksistentiaalisessa kriisissä, koska tyttöystävä on juuri jättänyt hänet.

  • Liz Williams - Taikurin tytär

    Body: 

    Liz Williams on yksi modernin brittiläisen science fictionin kiehtovimmista edustajista. Hänen tarinansa yhdistelevät tiedettä ja fantasiaa, filosofiaa, maanläheistä magiaa ja eksoottisia paikkoja. Mieleenpainuvista henkilöhahmoista nyt puhumattakaan.

    Helpoin tapa kuvailla Liz Williamsia olisi kutistaa hänet alle sataan sanaan ja kerrata hänen kirjojensa takakansien liirumlaarumit. Niissä kerrotaan, että hän on ”goottikauhua kirjoittaneen kirjailijan ja osa-aikaisen taikurin lapsi, joka asuu kissojen, koirien ja hevosten kanssa Glastonburyssa, Englannissa. Hän on väitellyt tohtoriksi tieteenfilosofiasta Cambridgen yliopistossa ja työskennellyt niin tarot-korttien lukijana Brightonissa kuin opettanut englantia Keski-Aasiassa. Williams on julkaissut novelleja lukuisissa lehdissä (mm. Asimov’s, TTA, Interzone) ja hän opettaa kirjoittamista Milfordin tieteiskirjoittajien työpajoissa. Darkland on hänen viimeisin julkaistu romaaninsa.”

    Lienee sanomattakin selvää, että Williams on druidi.

    Kamerat ovat paholaisen välineitä, sillä totisesti tämä hennon oloinen keski-ikäinen naisihminen ei ole se interwebin hieman hörhön näköinen noita? Oli miten oli, Liz Williams - tai Muumi, kuten hänen salaperäisellä T-puumerkillä kulkeva partnerinsa häntä nimittää - on kaunis nainen. Ei todellakaan mikään Muumimamma. Mutta koska Tähtivaeltaja ei ole naistenlehti sanan perinteisessä merkityksessä, siirtäkäämme mielenkiintomme leidi Williamsin kirjoituksiin. Noita-asiaan palaamme kuitenkin piakkoin.

    Oheinen haastattelu sai alkunsa vuoden 2005 Glasgow’n maailmanconissa, jossa allekirjoittaneella oli ilo ja kunnia tavata Liz Williams - eli Elizabeth Helen Lauretta Williams - ensimmäistä kertaa.

    ”Vaikka kustantajani markkinoivat minua tieteiskirjailijana, omasta mielestäni kirjoitan tieteisfantasiaa. Se antaa minulle alitajuisen oikeutuksen käsitellä juuri niitä asioita, joista olen itse kiinnostunut, eli tiedettä ja filosofiaa. Olen suorittanut tutkinnon tieteenfilosofiasta, mutta minulla ei ole kovan tieteen pohjakoulutusta.

    Mielestäni tieteiskirjallisuus on yksi filosofisimmista kirjallisuuden lajityypeistä. Ja minulle filosofian peruskysymys on aina ollut: ”Mistä ihmisen tietoisuus muodostuu?” Filosofia tukee tiedettä, asettaa kysymyksiä olevaisuuden luonteesta, mutta tiedemiesten on joskus vaikea hyväksyä tätä.

    En laske kuuluvani mihinkään tiettyyn britti-scifin liikkeeseen, vaikka se olisikin varsin hauskaa! Meillä on monta todella huikeaa uutta kirjoittaa tällä hetkellä: China Miéville, Justina Robson, Neal Asher, John Meaney, Mary Gentle, Ian McLeod - olisi hienoa olla osa tuota ryhmää. 

    Lukijana minulle on tärkeintä kieli ja sen hallinta. En ole mikään kielenhuollon ammattilainen, sillä minulla on pikemminkin luontainen käsitys siitä, mikä kuulostaa oikealta tai hyvältä. Tai ainakin luulen niin… Luen mieluummin kaunista proosaa kuin mielenkiintoista, mutta kömpelösti kirjoitettua tekstiä. Klassikoista minulle ovat lähinnä sydäntä sellaiset kirjailijat kuin Jack Vance, Ursula K. Le Guin, Ray Bradbury ja tietysti Tanith Lee. Heidän kirjoituksensa tuovat esiin sen maagisen ”jonkin”, jota itsekin yritän tavoitella.

    Jos minun olisi nimettävä yksittäinen kirjallinen esikuva, se olisi todennäköisesti Jack Vance. Hän oli ensimmäinen sf-kirjailija, johon ihastuin. Itse asiassa yksi ensimmäisistä sf-kirjailijoista, joita ylipäätään luin. Hänen kirjoissaan merkillinen fantasiamaailma on aina ollut niin… todellista ja itsestään selvää.”

    JUKKA HALMEEN MAANMAINIO LIZ WILLIAMS -HAASTATTELU & -ESITTELY JATKUU TÄHTIVAELTAJA 3/06:ssa. Mukana myös rikosetsivä Chen -tarinoiden sarjaan kuuluva demonismaagisscifistinen novellisuomennos!

  • Alkukuvat

    Body: 

    Massiiviseksi paisunut Finncon 2006 tuli ja meni. Festivaalista jäi makeat muistikuvat, joiden seuraan palataan Vesa Sisätön pöpötysraportissa. Tällä kertaa tapahtumaa tutkaillaan järjestäjän näkövinkkelistä. Jatkossa luvassa myös kunniavieraiden haastatteluja.

    Numeron ykkösartikkelina loistaa Liz Williamsin haastattelu. Williams on moniulotteinen brittikirjailija, joka yhdistää teoksissaan mielenkiintoisella tavalla tiedettä ja filosofiaa. Hänen tarinansa poikkeavat edukseen scifin valtavirrasta - mistä käy oivallisena esimerkkinä aasialaishenkinen novellisuomennos Seikkailuja aavekaupan parissa.

    Suomalaista novellitaidetta edustavat juuri kolmannen romaaninsa julkaisseen Juha-Pekka Koskisen reaalifantasia Kellastunutta ruohoa sekä Hekuma-kilpailussa kakkossijan napannut M. G. Soikkelin Kukin kukille. Hekuman voittanut Mari Saarion novelli nähdään Tähtivaeltajan sivuilla myöhemmin.

    Viime numerosta jäivät sarjakuvat tilanpuutteen takia pois, joten nyt asia korjataan sekä Teräsliljan että Kersantti Napalmin uusimmilla edesottamuksilla.

    Puramme myös arvosteluruuhkia. Nykyisin genrekirjallisuutta ilmestyy niin pilvin pimein, ettei syksyn kaikkia merkkiteoksia saa mahdutettua yhteen lehteen. Kiitettävästi tarjonnan taso tuntuu nousevan vuosi vuodelta, ja hyvien käännöskirjojen rinnalla nähdään yhä useammin laadukasta kotimaista proosaa.

    Elokuvapuolella ilahduttaa erityisesti dvd-julkaisujen laaja skaala. Tarjolla on historiallisia merkkiteoksia, kulttiklassikoita, kadonneiksi luultuja helmiä ja kerrassaan omalaatuisia kalkkunanlentoja. Käytännössä dvd-palsta olisikin mahdollista venyttää vaikka mihin mittoihin, sillä hyllyssä makaa jo 50 seuraavaa kiekkoa odottamassa vuoroaan.

    Monet jenkki-dvd:t - kuten Mondo Macabron julkaisut - ovat nykyisin aluekoodivapaita, joten niiden pitäisi pyöriä ongelmitta kaikissa dvd-laitteissa. Helpoin tapa varmistaa mahdollisuutensa päästä katsomaan harvinaisempiakin elokuvia on kuitenkin hankkia suoraan aluevapaa soitin.

    Ja sitten lukemaan!

  • Sarjakuvat

    Body: 

    Silkkaa mustaa ja valkoista. Rokkia ja kauhua. Vampyyreitä ja zombieita. Nahkaa ja niittejä. Seksikkäitä goottigimmoja ja verisiä hautapaaseja. Niistä on kaikki hyvät sarjakuvat tehty!

    Ja täyteläisimmillään tämä paljastuu The 69 Eyes -bändin laulajan Jyrki Linnankiven sarjakuvissa. Jotka on vihdoin koottu yksiin, komean koviin kansiin. Zombie Love -albumi pitää sisällään aimo liudan Linnankiven tuotantoa, joka on nähnyt yön tumman sykkeen pääosin jo 1980-luvun puolella - mm. sellaisissa lehdissä kuin Tähtivaeltaja, Lykantropia, Sarjari, Marvin ja X. Kiitettävästi mukaan on siepattu myös aivan tuoretta tuotanto sekä kymmenkunta sivua aiemmin julkaisemattomia helmiä.

  • Uutiskuvat

    Body: 

    Tulleet sarjikset

    Mitä ilmeisimmin Neil Gaimanilla on pulaa kiinnostavista kirjoitusprojekteista, sillä hän on jo toistamisiin päätynyt senttaamaan Marvelille takuuvarman myyntihitin. John Romita Jr.:n piirtämä kuusiosainen Eternals pohjaa Jack Kirbyn luomiin hahmoihin. Koko hulabaloon perusideana on, että nämä ikuiset supersankarihahmot eivät muista yli-inhimillisiä kykyjään - kunnes erinäiset tapahtumat laukaisevat heidät käyttämään niitä.

    Jos ihan totta puhutaan, niin eipä innosta.