4D Man
(USA-versio)
Yhdysvalloissa tehtailtiin 1950-luvulla mitä erilaisimpia katsauksia ihmisistä, jotka kutistuivat, kasvoivat, saivat supervoimia tai muuttuivat näkymättömiksi. Vähemmälle huomiolle jäi kyky kulkea kiinteiden esineiden läpi. Juuri tätä aukkoa paikkaa The Blobin ohjanneen Irvin S. Yeaworth Jr.:n vuonna 1959 valmistunut 4D Man -elokuva. Siinä neljäs ulottuvuus merkitsee aineetonta, kaikki materiat lävistävää olomuotoa.
 

Tämän vuotisilla Espoo Ciné -festivaaleilla nähtiin jälleen laaja kattaus eurooppalaisia fantasiaelokuvia. Osa niistä osallistui perinteiseen Méliès-kisaan, jonka voittajaksi valikoitui Miguel Ángel Vivasin panttivankidraama Secuestrados (aka Kidnapped, 2010). Julmiin tunnelmiin kurkottavaa leffaa luonnehditaan raadin perusteluissa kovaotteiseksi ja vaikuttavaksi.
Mutta toki seuraan mahtui muitakin mielenkiintoisia elokuvallisia elämyksiä.
 

Heli Määttä on spekulatiivisen fiktion kentillä tuore nimi. Silti hän on jo voittanut sekä Tähtivaeltajan että Portin novellikilpailut. Oululainen kirjoittaja ei tunnu vierastavan mitään aihepiiriä. Sen lisäksi, että hän on viime vuosina yltänyt palkintosijoille lukuisissa kirjoituskilpailuissa, hänen tekstejään on nähty useissa kisatarinoista kootuista antologioissa.
 

Eija Lappalainen ja Anne Leinonen
Routasisarukset
WSOY
Eija Lappalaisen ja Anne Leinosen Routasisarukset on suomalaisella mittapuulla laskettuna harvinaisen kunnianhimoinen nuorten scifi-romaani. Kirjailijapari on luonut tarinansa taustaksi tulevaisuuden Euroopan, jossa eletään monin tavoin erilaisessa ympäristössä kuin nykymaailmassa.
 

Nykyinen kustannusmaailma on jo joltisenkin aikaa tarjonnut lukijoille lähinnä jännetuppitulehduksia sekä muita tuki- ja liikuntaelinten sairauksia. Parissa vuosikymmenessä kirjojen keskimääräinen kokoluokka on nostettu solakoista, ranteille sopivista teoksista massiivisiin, hyvinkin tuhatta sivua hipoviin järkäleisiin, joiden lukemiseen tarvitaan säännöllisiä vierailuja punttisalilla.

Hullu taiteilija on ollut romanttinen stereotyyppi kautta vuosisatojen: intohimonsa nielemä luova ihminen, jonka tunteen palo lopulta tuhoaa. Todellisuudessa mielen järkähtäminen ei tee kenestäkään etevämpää taiteilijaa, mutta luovalla alalla henkisen tasapainon nyrjähtäminen heijastuu usein taiteilijoiden teoksiin.

Jo 30 vuotta suomalaisen kulttuurilehtiavaruuden vahvana toimijana loistanut Tähtivaeltaja jatkaa villiä matkaansa.
Tämän numeron potkaisee liikkeelle Suomessa vierailleen palkitun brittikirjailija Richard Morganin syväluotaava haastattelu. Tieteiskirjallisuuden Popedaksi kutsutun miehen vetäviin noir-trillereihin on upotettu myös sosiaalista ja yhteiskunnallista kommentointia.

Turun heinäkuisen Finnconin toinen kunniavieras oli brittikirjailija Richard Morgan. Kyseinen herra on kirjoittanut tieteis- ja fantasiakirjallisuutta, sarjakuvia ja viimeaikoina jopa videopelin.

"Vaikka enemmistö ihmisistä uskoisi johonkin, se ei oikeuta asiaa. Aikoinaan enemmistö amerikkalaisista tuki myös orjuutta."
Supersankarielokuvien paras puoli on, että niiden siivellä saadaan suomeksi hahmon alkuperäisiä sarjakuvaseikkailuja. Kuten nyt Ed Brubakerin ja Steve Eptingin tuhti teos Kapteeni Amerikan kuolema (Egmont).
 

Captain America: The First Avenger
Ensi vuonna teattereihin tupsahtavan Kostajat-leffan markkinointiin valjastettu Captain America: The First Avenger seisoo tukevasti myös omilla jaloillaan.
Scifillä, okkultismilla ja huumorilla maustettu supersankarifantasia sijoittuu toisen maailmansodan tiimellykseen. Steve Rogers (Chris Evans) on möreä-ääninen, astmaattinen ruipelo, joka ottaa tämän tästä turpiin öykkäreiltä. Silti hän halajaa sotilaaksi, jotta voisi omalta osaltaan olla pysäyttämässä natsien maailmanvalloitushanketta.