Hundra
- Limited Special Widescreen Edition
(USA-versio)
 
Syytän Robert E. Howardia ja John Miliusta. Ilman Conan the Barbarian -elokuvaa ei nimittäin olisi Hundra-filmiäkään (1983).
 
 

Kaikki sai alkunsa, kun espanjalaistuottaja äkkäsi varaston nurkassa Conan-leffassa käytetyt vaatteet ja muun rekvisiitan. Miekkonen päätti vuokrata kamat ja teettää niiden avulla naispuolisesta barbaarisoturista kertovan elokuvan. Jostain käsittämättömästä syystä hän valitsi filmin tekijäksi Matt Cimberin, joka piti Miliuksen Conan-leffaa naurettavana kökkönä. Päivää ennen Hundran kuvausten alkua Cimber päättikin pistää koko käsikirjoituksen uusiksi, koska ei ollut mieltynyt nais-Conan-ideaan.
 
Sen sijaan hän väänsi mielestään älykkään metaforan sukupuolten välisestä ikuisesta taistelusta. "Jokaisen kohtauksen on heijastettava tätä kamppailua", Cimber jyrisi. Niinpä valkokankaille lävähtää mm. näkymä, jossa sinipunanaamainen kääpiö pökkii Hundra-neitoa väriään vaihtavalla halikolla - halikko on tietenkin peniksen symboli.
 
Ohjaajan eriskummallisista näkemyksistä huolimatta Hundra ei ole täysin kelvoton raina. Esimerkiksi alkukohtaus, jossa sarvikypäräiset miessoturit rynnistävät naisheimon kylään tappaen ja tuhoten, on tekoaikansa huomioon ottaen yllättävänkin näyttävää ja rajua mättöä - jota tukee Ennio Morriconeneeppistä barbaarifantasiaa uhoava orkesterimusiikki. Yleisestikin ottaen leffan lukuisissa toimintaosioissa on munaa vaikka muille jakaa. Hundraa esittävä Laurene Landon myös loistaa fyysisyyttä vaativissa tempuissa. Näyttelijänä hän ei valitettavasti ole mistään kotoisin.
 
Elokuvan juonipuoli ei sitten kauheasti pelitä. Hundra, heimonsa ainoa eloonjäänyt, saa oraakkelivanhukselta tehtäväkseen lisääntyä ja täyttää maa feministeillä. Barbaariblondi matkaa miehistä ylemmyyttä korostavan uskonnollisen kultin hallitsemaan kaupunkiin siittäjäurosta etsimään. Siellä hän julistaa naisten emansipaatiota ja pätkii rumia karjuja hautausmaan täytteeksi. Hundrahan ei miehiä pelkää, sillä hänellä on kohtalo täytettävänään.
 
Cimberin asiallista sanomaa syö hänen innostuksensa liioitteluun. Kaikki elokuvan miehet ovat piereskeleviä, röhkiviä ja saastaisia sikoja, jotka ovat vakuuttuneita siitä, että naiset on luotu heidän leikkikaluikseen. Palvokaa härän maskuliinista voimaa. Kumartakaa ja polvistukaa parempienne edessä. Mutta onneksi on aivovapaalta vaikuttava Hundra, joka nostaa naissuvun kapinaan ja pistää orjattaret hieromaan takapuoltaan entisten herrojensa naamaan.
 
Lopussa mieskatsojia vielä varoitetaan, että Hundran siemen piilee jokaisessa naisessa. Nyt kyllä pelottaa!
 
Tarinaltaan ja toteutukseltaan hämmentävän epätasainen filmi pistää epäilemään Cimberin älynjuoksua. Vai onko miekkonen sittenkin tehnyt koko leffan parodinen pilke silmäkulmassa?
 
Leffa ••
Kuva •••
Lisät ••••
 
Lähes tunnin mittaisessa haastatteludokumentissa esiintyvät sekä Matt Cimber, Laurene Landon että käsikirjoittaja John Goff. Cimberin jutusteluja seuraa ihan mielikseen, mutta Landon pelästyttää jo pelkällä ulkoisella olemuksellaan. Vuonna 1957 syntynyt nainen on selvästi käynyt kauneusleikkauksissa useammin kuin lobotomia sallii. Lopputulos tuo mieleen muutaman kuukauden haudassa loikoilleen zombien.
 
Biografioiden ja trailerien lisäksi Hundra-faneja (siis keitä?) hellitään Cimberin ja Landonin kommenttiraidalla, kymmensivuisella kädettömällä sarjakuvavihkosella sekä ekstrakiekolla, joka sisältää Morriconen kynäilemän barbaari-soundtrackin.
 
 
TONI JERRMANIN DVD-ARVOSTELUT JATKUVAT TÄHTIVAELTAJA 4/10:ssä.
 
Mukana mm. Cargo, 2069: A Sex Odyssey, The World Sinks Except Japan, Bram Stoker's Burial of the Rats, In the Folds of the Flesh, Short Night of Glass Dolls, Tähdet ovat väärin, Suck, The Boogey Man, The Devil's Tomb ja Repo Men.