Suzanne van Rooyen
Mikä tekee meistä ihmisiä?
Suzanne van Rooyen (s. 1986) kuvailee itseään tatuoiduksi maapähkinävoiaddiktiksi. Hän on kotoisin Johannesburgista, Etelä-Afrikasta, mutta rakkaus suomalaiseen metallimusiikkiin toi hänet Suomeen ja Helsinkiin.
Suzannelta on julkaistu kaksi tieteiskirjaa. Esikoisteos Dragon’s Teeth (2011) yhdistelee kyberpunkkia ja dystopiaa kovaksikeitettyyn dekkaritarinaan. Nuorille aikuisille suunnatussa Obscura Burning -romaanissa (2012) taivaalle on ilmestynyt outo planeetta. Suzannen kolmas kirja, The Other Me (2013), ei ole suoranaista scifiä, vaan kertoo kahden nuoren identiteetin etsinnästä Etelä-Afrikassa.
Suzanne on koulutukseltaan musiikin maisteri. Hän nauttii klassisen musiikin soittamisesta pianolla tai huilulla ja pitää rokin rimputtelusta kitaralla. Suzanne toimii musiikin- ja tanssinopettajana Espoon kansainvälisessä koulussa. Lisäksi hän on Anaiah Press -kustannusyhtiön tiedottaja.
Kuinka päädyit Suomeen?
Löysin viisitoistavuotiaana Nightwishin musiikin, ja se synnytti Suomi-pakkomielteen. Rakastan sinfonista metallia ja synkkiä teemoja, erityisesti suomeksi lauletuissa kappaleissa. Tolkien-fanina olin jo muutenkin kiinnostunut suomen kielestä ja sen vaikutuksesta haltijakieliin, mutta vasta kun aloin kuunnella suomalaista heviä, hullaannuin kaikkeen suomalaiseen.
Teini-ikäisessä mielessäni Suomi ja Etelä-Afrikka olivat toistensa vastakohtia. Ihailin lumisia maisemia, kylmiä, tummia metsiä ja suomalaista mytologiaa, joka hallitsi joidenkin metallibändien musiikkia. Halusin nähdä tuon maan itse, aistia lumisen talven ja kokea revontulet.
Käsitykseni Suomesta oli epäilemättä romantisoitu. Kun sain tilaisuuden opiskella Suomessa vaihto-ohjelmassa 2006, menetin sydämeni maalle ihan oikeasti. Itkin koko kotimatkan ja lupasin itselleni palata pysyvästi Suomeen asumaan - niin kuin teinkin.
Miksi ryhdyit kirjailijaksi?
Olin jo lapsena tarinankertoja. Ennen kuin opin kirjoittamaan sanelin tarinoita äidilleni. Vähän vanhempana kirjoitin novelleja. Noin 11-vuotiaana kirjoitin ensimmäisen romaanini. Se oli todella kauheaa Philip Pullman -fanficcia. Mutta jokaisella kirjailijallahan on se ensimmäinen nolo romaani piilossa kirjoituspöydän laatikossa.
Teininä kirjoitin paljon angstisia runoja, mutta en halunnut ryhtyä kirjailijaksi. Halusin olla kvanttifyysikko, kemian insinööri tai huilistien äänenjohtaja Wienin filharmonikoissa.
Lopulta minusta tuli kirjailija ihan vahingossa. Suomalainen ystäväni kertoi minulle NaNoWriMosta, ja päätin osallistua siihen. Sain aikaan romaanin, jonka lähetin ihan hetken mielijohteesta pienelle kustantamolle. Kun he hyväksyivät sen julkaistavaksi, sinkouduin itselleni outoon maailmaan, jota en alkuun edes ymmärtänyt.
Tuon jälkeen kirjoittamiseni on muuttunut harrastuksesta joksikin, jota haluaisin tehdä kokopäiväisesti. Nyt kutsun itseäni ylpeänä ensisijaisesti kirjailijaksi, toissijaisesti opettajaksi ja muusikoksi. Muuttumiseni kirjailijaksi oli jotain, joka tapahtui sattumalta, joten ehkä juuri siksi nautin siitä niin paljon!
SINI NEUVOSEN ROOYEN-HAASTATTELU JATKUU PAINETUSSA LEHDESSÄ.
Mukana myös hieno novellisuomennos.