Anne Leinonen
Ilottomien ihmisten kylä
WSOY

Surrealistisen Viivamaalari-kirjan jälkeen Anne Leinosen uusin romaani, Ilottomien ihmisten kylä, pitää jalat tukevasti maassa. Teos perustuu Portissa 2/02 julkaistuun samannimiseen novelliin, mutta toimii mainiosti myös omillaan.

Tarina alkaa kylästä, jossa ihmiset työskentelevät maanviljelyksen, sadonkorjuun ja arjen askareiden parissa. Koneita on, mutta niitä ei käytetä. Kirjoja löytyy, mutta vain tarkkaan valikoituja saa lukea. Lääketiedettä mieluummin ihmiset turvautuvat luonnolliseen kohtaloon.

Ja jossain kyläryppään takana on raja ja rajalla muuri, mutta muurin takana ei ole mitään - tai ainakaan siitä ei puhuta. Mitä nyt silloin tällöin yksittäinen pyörätön liitoauto käy kääntymässä.

Romaanin päähenkilö Aalo on täyttänyt kuusitoista ja astumassa miehuuteen. Pelejä pelaillaan, mutta leikkiminen on tuiki tuntematon juttu. Ainakin siihen asti, kunnes Aalo löytää ullakolta leikkejä käsittelevän kirjan. Yhdessä rytäkässä tapahtuu paljon muutakin. Puskista ilmestyy ventovieras muukalainen, joka heittäytyy Aalon kaveriksi. Myös pelottava naurutauti nostaa päätään.

Lopulta rajantakainen ulkomaailma alkaa kiinnostaa niin Aaloa kuin muitakin kylän nuoria. Seuraa matkoja tuntemattomaan, nurkissa kuiskittuja salaisuuksia ja ennen kaikkea epäilys siitä, olisiko muurintakaisella maailmalla jotain parempaa tarjottavaa kuin ahdasmielisellä ja rajoittavalla kyläyhteisöllä.

Päähenkilöiden nuoruudesta huolimatta Ilottomien ihmisten kylä sopii kenen tahansa käsiin. Uskottavasti kudottu kertomus löytää pian tiensä ulos ankean arkaaisesta yhteisöstä, jossa kaikki, ennen kaikkea ilonpito ja huvi, tuntuvat olevan ankarasti kiellettyjä. Leinosen ammattitaitoinen tarinointi pitää hyvin otteessaan.

Juonen lankoja on paljon, mutta lopputulos tyydyttää. Maailman kahtiajakoista historiaa tosin valotetaan niin monen henkilön suulla, että kokonaisuuden hahmottaminen käy - kirjan muutoin kevyen ja jopa seikkailullisen hengen vastaisesti - välillä työstä.

Ilottomien ihmisten kylän sanoma tuntuu olevan, että aina kannattaa kurkistaa myös muurien yli ja etsiä uusia vaihtoehtoja. Toisaalta ruoho ei välttämättä ole vihreämpää aidan toisella puolella.

Ella Peltonen

KIRJA-ARVOSTELUT JATKUVAT PAINETUSSA LEHDESSÄ

Mukana mm.

Gene Wolfe: Sovinnontekijän kynsi
Samuli Antila: Kirveenkantajat
Tuomas Saloranta: Hopea-arkun metsästäjät
Tuomas Saloranta ja Jyrki Pitkä (toim.): Murhamystiikkaa
Jussi Katajala: Leonardon rasia ja muita historiallisia tarinoita
H. P. Lovecraft: Siivekäs kuolema ja muita kertomuksia
Markku Sadelehto (toim.): Lovecraftin lähteillä
Anni Nupponen: Putoavan tähden prinsessa
Veronica Roth: Outolintu
Gillian Philip: Tulimieli
Ville Hänninen ja Harri Römpötti: Hittiparaati - Suomalaisen sarjakuvan menestystarinoita