Vuoden 2011 suurin uutinen Yhdysvaltain sarjakuvarintamalla oli DC-yhtiön raju uudistus. Vertigo-sarjoja lukuunottamatta kaikki entiset lehdet loppuivat, ja tilalle tuotiin 52 uutta julkaisua. Niissä sankarien tarinat alkoivat monimutkaisista historioista puhtaaksi raivatulta pöydältä.
 
Hämmästyttävän rohkea ratkaisu myös toimi. Syksyn aikana DC-lehtien levikit ampaisivat selvään nousuun, ja firman myyntiosuus ylitti aiemmin ykköstilaa pitäneen Marvelin reippaalla marginaalilla. DC:n paistatellessa parrasvaloissa Marvel on puolestaan ilmoittanut useammankin luvatun minisarjan peruuntumisesta.
 
Kuohunnan pidempiaikaiset vaikutukset nähdään seuraavien kuukausien aikana. Uutta verta on joka tapauksessa saatu pumpattua supersankareiden luutuneisiin konventioihin.
 
Tässä artikkelissa esitellään tuoreen 52-setin parhaat lehdet sekä lukuisia muita vuoden 2011 huippujulkaisuja. Toiston välttämiseksi painotus on nyt sarjakuvissa, joita ei ole laajemmin käsitelty edellisissä vuosikatsauksissa - mukaan on kaivettu jopa joitain aiemmin unohtuneita helmiä.
 
Ratkaisu ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö esim. Vertigon pitkään jatkuneita laatulehtiä, kuten Hellblazeria, The Unwrittenia ja House of Mysterya, kannattaisi yhä pitää ostoslistansa kärjessä. Puhumattakaan Mike Mignola -universumin julkaisuista tyyliin Hellboy, B.P.R.D., Baltimore ja Witchfinder. Sarjakuvailmaisu ei näistä luomuksista paremmaksi repeä edes trikoosankareita tai omaelämäkerrallisuutta lisäämällä!
 
 
Kimppakivaa tiimityötä
 
DC-yhtiön uuden 52-linjan ehdoton ykkösnakki on Jeff "Sweeth Tooth" Lemiren ja italiaanotaiteilija Alberto Ponticellin hurmaava Frankenstein, Agent of S.H.A.D.E. Tämä on kuin rutkasti speediä napsinut B.P.R.D.
 
S.H.A.D.E. on lyhennelmä sanoista Super Human Advanced Defense Executive. Nimihirviöjärjestön työnä on tutkia Yhdysvaltain turvallisuutta uhkaavia yliluonnollisia ilmiöitä. Päämajana toimii muurahaisfarmiksi kutsuttu keskus, joka leijuu Manhattanin yllä. Teleportaatio- ja kutistusteknologioiden avulla tukikohta on saatu ahdettua palloon, jonka halkaisija on vain muutamia senttejä - vaikka rakennelma käsittää kokonaisen kaupungillisen salaisia laboratorioita ja tutkimuskeskuksia. Huima veto, tai kuten hallituksen yhteyshenkilö asian toteaa: "Tämä laitos on kuin hulluksi tulleen tieteen perikuva."
 
Organisaation johdossa heiluu Isä Aika, joka on siirtänyt mielensä japanilaiskoulupukuun sonnustautuneen pikkutytön kehoon. Päämajan käytännön asioiden pyörittämisestä pitävät huolen kierrätykseen soveltuvat, 24 tuntia kerrallaan elävät synteettiset humanoidit. Ratkaisu ei saa superagentti Frankensteinilta varauksetonta hyväksyntää. Tämä on vallan ymmärrettävää, kun ottaa huomioon hänen oman syntyhistoriansa…
 
Jo lehden ensinumerossa avioliitto-ongelmiensa kanssa painiskelevan Frankin niskaan sälytetään uusi otuskommandojen iskujoukko. Tiimiin kuuluvat ihmisen ja kalan sekasikiöksi itsensä fuusioinut tohtorisnainen, ihmissudeksi geenimuovattu herrasmies, ärtyisä vampyyrilepakko sekä mykältä vaikuttava muumio, jonka voimista tai alkuperästä kenelläkään ei ole harmainta aavistusta.
 
Ryhmällä riittää kiireitä, sillä syrjäisen ulottuvuusportin kautta Maapallolle sikiää sankareitammekin kauhistuttavia hirmuja. Pystyykö uunituore monsterikollektiivi pysäyttämään invaasion, jonka takana on kokonainen planeetallinen torahampaisia pirunpenikoita? Saako Frank paikattua suhteensa seksikkään palapelivaimonsa kanssa? Tuleeko intomielisestä ilonpidosta hetkeksikään loppua?
 
Frankenstein, Agent of S.H.A.D.E. on täydellistä parhautta. Vauhtia, vitsejä ja hullua hubaa riittää enemmän kuin edes toivoa saattaa. Lisäksi Ponticellin nykivän rujo viivatyöskentely tuo ihastuttavasti mieleen Simon Bisleyn kuumimmat hetket Lobo-lehden ratissa. Kiitos sarjakuvataiteen jumalille tästä julkaisusta!
 
"Frankensteinin kosto ei tunne ikärajoja."
 
 
TONI JERRMANIN KÄSITTÄMÄTTÖMÄN LAAJA SARJAKUVAVUOSIKATSAUS JATKUU TÄHTIVAELTAJA 1/12:sta.