The Green Slime
(USA-versio)

Japanilais-amerikkalaisena yhteistyönä syntyneen The Green Slime -leffan (1968) juliste on klassikko. Victor Livotin pulp-tyyliin taiteilema kuva esittää jättimäistä avaruuskyklooppia, jonka lonkero on tarrautunut hopea-asuisen kaunottaren reiteen. Vihreät, limaiset hirviöt haluavat Maan naiset! Valitettavasti itse elokuva ei ole samaa tasoa.

Kinji "Battle Royale" Fukasakun ohjaaman filmi ammentaa osin samoilta apajilta kuin 30 vuotta myöhemmin valmistunut Michael Bayn Armageddon (3/98). Maapalloa on lähestymässä tuhoisa asteroidi, joka on räjäytettävä ennen kuin se osuu planeettaamme. Operaation saa johdettavakseen komentaja Jack Rankin (Robert Horton).

Jotta asia ei olisi näin yksinkertainen, on Jack riidoissa Gamma-3-avaruusasemaa komentavan Vince Elliottin (Richard Jaeckel) kanssa. Skismaan ovat syynä sekä tohtori Lisa Benson (Luciana Paluzzi), johon molemmat miehet ovat rakastuneet, että Jackin käsitys, ettei Vincellä ole munaa tehdä vaikeita päätöksiä.

Reissu värikkäälle asteroidille sujuu onnekkaasti. Tosin mukaan kotimatkalle lähtee muutama pisara sykkivää vihreää limaa. Vaahtomaisesta kupliva aine lisääntyy hälyttävällä vauhdilla ja synnyttää lopulta Gamma-3:n käytäviä terrorisoivan, viuhuvalonkeroisen monsterin.

Hömelön näköisen olion yksinäinen punainen silmä kerjää sympatiaa, jota ei komentaja Jack Rankinin asearsenaalista löydy. Sähköiskuin miehistöä tappava ötökkä on listittävä hinnalla millä hyvänsä. Ja kun ruumiita on kertynyt riittävä määrä, Vincenkin on myönnettävä, että kilpakosija on tällä kertaa oikeassa.

Avaruudesta saapunutta valloittajaa ei kuitenkaan pysäytetä helposti, sillä otuksen haavoista vuotavasta vihreästä verestä kasvaa aina uusia vihulaisia. Pian niin aseman sisä- kuin ulkopuolikin on täynnä energiaa imeviä kyklooppisäheltäjiä. Päähenkilöiden on siis aika käydä uljaaseen taistoon ylivoimaista uhkaa vastaan.

Sisällön ja hirviöhahmojen hupsuudesta huolimatta The Green Slime on toteutettu kuin kyseessä olisi hyytävän jännittävä tieteisdraama. Komentokeskuksessa tuijotellaan tiiviisti pieniä kuvaruutuja ja pelätään avaruusaseman henkilökunnan puolesta. Eikä totisuus rakoile edes naurettavasti sinne tänne heiluvien saksilonkeroiden edessä.

Elävien näyttelijöiden sekaan kehnosti istuvat pienoismallikohtaukset on toteutettu kuin Myrskylinnuissa konsanaan. Kaiken keskipisteenä toimivaa Gamma-3-asemaa on vaikea erottaa koiran puruluusta tai leluhyrrästä. Shamppanjajuhlissa miehet koikkeloivat tylsissä univormuissaan, mutta naiset ovat sentään vetäneet ylleen aikakautensa reippaimmat muotiluomukset. Muutenkin filmin puhtaassa designissa on ihastuttavaa 1960-luvun henkeä.

Moneen suuntaan leviävästä heikkolahjaisuudestaan huolimatta The Green Slime on ehdan viihdyttävää seurattavaa. Ainakin, jos avaruuskalkkunat kuuluvat oleellisena osana katsojan elokuvaruokavalioon. Puritaanivegaaneille ei näin eläinperäistä herkkua silti kehtaa suositella.

    Leffa •••
    Kuva ••••
    Lisät •

Ei sitten niin mitään eikä sitäkään.

TONI JERRMANIN DVD-ARVIOT JATKUVAT PAINETUSSA LEHDESSÄ.

Mukana:

Wild, Wild Planet
Arcade
Gantz
Gantz 2: Perfect Answer
Countess Perverse
Sex and Black Magic