M. John Harrison
Nova Swing
(Nova Swing)
(Suom. Hannu Tervaharju. Like)

Saudade. Portugalin kielessä sana tarkoittaa nostalgista kaipuuta jotakin rakastettua, mutta jo menetettyä kohtaan. Suomeksi kelpo käännös lienee ”kaiho”. Ja miksi emme kääntäisi sanaa niin, sillä onhan Nova Swingin tulevaisuuden maailmassa New Nuevo Tangon kruunattu kuningas itse Olavi Virta.

Saudade on kaupunki, jossa kirjan henkilöhahmot elävät kuin film noir -elokuvassa. Se on outo, epätodellinen paikka, jossa mikään ei tunnu olevan sitä, miltä päällepäin näyttää. Kaupungin keskellä on Vyöhyke, tapahtumapaikka, jonne ihmiset tekevät kiellettyjä retkiä oppainaan Vic Serotonin kaltaiset väsyneet seikkailijat. Vic on kuin nihilistinen versio Harrisonin Valo-romaanin Kiina-Edistä. Siinä missä muut vyöhykkeelle astelevat oppaat ovat lähes löytöretkeilijöitä, Vic tekee työtään epämääräisen pelon ja katkeruuden vallassa.

Vyöhyke on jatkuvassa muutostilassa oleva, muukalaisteknologian aikaansaama alue. Se on kartoittamaton labyrintti mahdotonta ja samalla mahdollista. Ihmisillä on erilaisia uskomuksia Vyöhykkeen todellisuudesta; kuten poliisietsivä Lens Aschemannilla, joka uskoo löytävänsä kuolleen vaimonsa sieltä.

Viimeisin huomio on kuitenkin se, että Vyöhykkeeltä päin tulee turisteja myös Saudadeen. Tarina antaa epäsuorasti ymmärtää, että Vicin viimeisin asiakas, Elizabeth Kielar, olisi yksi näistä muukalaisista, jotka ovat ilmestyneet tapahtumapaikasta.

Harrison on sanonut rakkaasta vuorikiipeilyharrastuksestaan, että vaaralliset ja vaikeapääsyiset paikat eivät pysy sellaisina lopullisesti. Ennen pitkää niistä tulee leikkikenttiä, joilla ”tavalliset” ihmiset mellastavat. Pioneerien jalanjälkiä seuraavat ammattilaiset ja sitten turistit. Nova Swingissä Vyöhykkeen pioneerit ovat tehneet jo tehtävänsä ja ammattilaiset siirtyneet oman seikkailunhalunsa tyydytyksestä turistien viihdyttämiseen. Vyöhykkeestä on tulossa leikkikenttä.

Nova Swing sijoittuu samaan maailmaan kuin Harrisonin mestarillinen uuskummaklassikko Valo, joka voitti mm. Tiptree- ja Tähtivaeltaja-palkinnot. Siinä missä Valo on huikea, maailmankaikkeuden kokoinen teos, joka laajenee rajoittamattoman mielikuvituksen juhlaksi, on uutuus rauhallinen, pienimuotoinen ja lähes raadollisen kaunis kertomus kaihosta. Nova Swing on Valon rinnakkaisteos, ei jatko-osa, joten Valon lukeminen ei ole edellytys kirjasta nauttimiseen.

Teos pohjaa kahteen novelliin, joista toinen, tourism, julkaistiin Amazon-nettikaupan sivuilla jokunen vuosi sitten ja toinen, Tähtivaeltajastakin tuttu Neonsydänmurhat (2/05), alkujaan jo vuonna 2000. Harrisonin harjoitustöistä on kasvanut tarkka, aikuinen romaani, joka on samalla sekä kunnianosoitus Stalkerille että synkänmustan huumorin läpisyömä pastissi kovaksikeitetystä dekkarista.

Romaanin kerronta huokuu nostalgiaa. Se on retrofiilistelyä modernilla otteella: klassista kerrontaa, muinaista musiikkia. Nimi Nova Swing ei kuitenkaan viittaa musiikkiin vaan avaruusalukseen, jolla eräät Saudaden asukkaat yrittävät päästä pois planeetalta jatkaakseen unelmiensa metsästystä. Sillä kaikki kirjan henkilöt ovat pakomatkalla, tiesivät he sitä itse tai eivät.

Harrison on viime aikoina puhunut hyvin voimakkaasti mielikuvituksen puolesta. Nova Swingissä hän luo maailman, jossa lukijalla on lupa ja jopa velvollisuus täyttää kerronnan aukot omalla tulkinnallaan. Henkilöhahmot elävät, muuttuvat - ja kun tarina loppuu, kirja jatkaa vielä. Lukijalle annetaan mahdollisuus syventää tutustumistaan hahmoihin ja heidän elämäänsä, muodostaa alati uusiutuva käsitys siitä, keitä he ovat ja mikä merkitys heillä on tarinalle.

Nova Swing on Harrisonille tyypilliseen tapaan päällisin puolin yksinkertainen, mutta samalla hämäännyttävä kertomus. Juoni etenee epätahdissa, lukijaa juoksuttaen, kuin yrittäen karistaa tämän kannoiltaan. Henkilöhahmot ovat kiehtovan rujoja, virheellisiä, mutta kuitenkin lopulta enemmän tai vähemmän tärkeitä. Romaani vaatii lukijalta kuitenkin myös yritteliäisyyttä, sillä se ei tee itseään helposti tykö, jos kohta sen lukeekin varsin sujuvasti.

Mutta siinä piileekin vaara. Nopealla lukemisella moni asia jää vajaaksi ja mahdollisesti jopa väärin ymmärretyksi. Harrison on selkeästi halunnut kirjoittaa romaanin, jota ei ole helppo hahmottaa. Käsissä on teos, joka vääntää todellisuutta fantasiaksi ja unta todeksi.

Kirjan henkilögalleria vaikuttaa tutulta. On kuin Harrison olisi halunnut kertoa meille Valon sivuosien esittäjien elämäntarinan. Nova Swingin päähenkilöt ovat väsyneitä, nostalgiankipeitä, ulkopuolisia ja rikkinäisiä hahmoja, joiden pääasiallinen tarve on selviytyä jokapäiväisestä elämästään.

Nova Swing on varmaotteinen romaani, jonka Harrison on kirjoittanut taitavasti, muttei liian korkeakirjallisesti. Suomennos on Hannu Tervaharjun ammattimaista perustyötä, joka tosin tuntuu jäävän Harrisonin alkuperäistä tekstiä vaatimattomammaksi.

Jukka Halme

KIRJA-ARVOSTELUT JATKUVAT TÄHTIVAELTAJA 2/08:ssa. Mukana mm. Viivi Hyvönen: Apina ja Uusikuu, Pasi Ilmari Jääskeläinen: Taivaalta pudonnut eläintarha, Leena Krohn: Kotini on Riioraa, Juha Lehikoinen: Lamelliteoria, Vernor Vinge: Aikaloukku, Roger Zelazny: Amberin yhdeksän prinssiä, Antal Szerb: Pendragonin legenda, Edgar Allan Poe: Arthur Gordon Pymin selonteko, Terry Pratchett: Viimeinen manner, Lian Hearn: Kuun kirkkaus, Ilkka Auer: Ikitalvi ja Boel Westin: Tove Jansson. Sanat, kuvat, elämä.