Ei hyvä sarjakuva maailmasta lukemalla lopu. Edes Yhdysvalloissa. Vuonna 2006 sarjakuvanystäviä hellittiin taas aimo annoksella tenhoavia tuotteita. Ilahduttavinta on, että isot amerikkalaisyhtiöt julkaisevat nykyisin perinteisen supersankarimömmön rinnalla muunlaistakin sarjakuvaa. Myös englanniksi ilmestyvän mangan puolella on pienen takapakin jälkeen otettu askeleita omaperäisempään suuntaan. Ja ei kun menoksi!
DC - Vertigo testamenttaa torakoita
Loppuvuodesta 2005 Vertigo lanseerasi muutaman kiintoisan lehtiuutuuden, jotka kannattaa hankkia omaksi vaikka mummon perintöhopeat panttaamalla.
Douglas Rushkoffin käsikirjoittama Testament yhdistelee monipolvisesti erilaisia jumalmytologioita, dystopistista lähitulevaisuus-scifiä, seksuaalista magiaa ja tekoälyteknologiaa 1960-lukulaisiin vaihtoehtokulttuuriliikkeisiin sekä nykyhetkestä ponnistavaan yhteiskuntakritiikkiin. Mahdottomalta tuntuva veto pysyy kasassa ja lataa paperille allegorisen tulkinnan niin uskontojen arkkityypeistä, todellisuuden ohjailusta kuin tekojen ja tarinoiden merkityksestäkin. Käyttäen hienosti hyväksi sarjakuvan keinoja sekä ikoneja.
Tapahtumia ohjailee kaksi eri tavoitteita edustavaa jumalkolmikkoa. Melkisedek, Krishna ja Elia haluavat luoda uuden, pyhän kirjan sanaan perustuvan uskonnon, kun taas hedelmällisyyden jumalatar Astarte, muinaisegyptiläinen Atum-Ra ja tulikivenkatkuinen Moolok taistelevat kaaoksen ja luonnonvoimien palvonnan puolesta. Tosin vastakkainasettelu ei ole kiveen kirjattu, sillä Astarte ja Krishna pitävät omaa salaista teerenpeliään ja väliin joudutaan turvautumaan jopa yhteistoimintaan, kun ihmiset eivät käyttäydy niin kuin jumalat halajavat.
Sarjakuva asettaa rinnakkain Vanhan Testamentin historiallismyyttiset tarinat sekä näitä peilaavat tulevaisuusvisiot. Kansalaisiaan tiukasti valvovassa Amerikassa ihmisten ihon alle on upotettu nanosiruja, joiden kautta heidän liikkeitään pystytään seuraamaan. Tarvetta toiminnolle löytyy, sillä Yhdysvallat käy maailmalla useampaakin sotaa varmistaakseen öljynsaantinsa, ja koneisto kaipaa jatkuvasti lisää lihaa taistelukentille lennätettäväksi.
Toisaalla omaa utopiaansa rakentelee dekadentti miljardööri, joka haluaa kaikkien maiden siirtyvän hänen hallinnassaan olevan elävän virtuaalivaluutan käyttöön. Apuna miehellä on niin planeetan ainoa tekoäly kuin nanosirujen kautta ihmisiä ohjaileva teknologiakin.
Kaiken tämän pyörityksen vastavoimana toimii muutaman kutsuntoja pakoilevan kyberalkemistin kapinaryhmittymä, joka on myös jumalten nykimän raamatullisen tarinoinnin polttopisteessä.
Testament on huikea metafyysinen visio, jossa Vanhan Testamentin etiikaltaan kyseenalaisia opetuksia lähestytään fantasiamaisessa, psykedelis-scifistisessä valossa. Mutta tämä on pelkkä karkea yksinkertaistus kunnianhimoisen kokonaisuuden tasoista. Erityisen hienosti lehti loistaa Liam Sharp taiteilemissa numeroissa. Hän ei tyydy pelkästään kuvittamaan tarinaa, vaan heittelee muutenkin rikkaaseen visuaaliseen ilmaisuun osuvia viitteitä sarjakuvan mestareihin. Testament on matka, jonka vietäväksi kannattaa heittäytyä.
Brian Woodin ja Riccardo Burchiellin DMZ on jo lähtökohtaisesti koukuttavaa kamaa, koska se tuo Lähi-idän realiteetit amerikkalaisten kotioville. Eletään lähitulevaisuudessa, jossa Yhdysvaltojen keskilänsi on noussut kapinaan ja vyöryttänyt "vapaiden osavaltioiden" sotilaat kohti itää. Ulkomaisilta sotatantereilta kotiutettu jenkkiarmeija saa valloitusretken pysäytettyä New Yorkissa. Joukkojen väliin jäänyt Manhattan julistetaan demilitarisoiduksi vyöhykkeeksi, jossa asukkaat saavat tulla toimeen miten parhaaksi taitavat.
Elämä Manhattanilla ei ole ruusuilla tanssimista. Laillisen vallan kadottua korttelien hallinnosta taistelevat raskaasti aseistetut rikollisjoukot sekä sodan eri osapuolia kannattavat ryhmittymät. Kranaattihyökkäykset, tarkka-ampujat ja itsemurhapommittajat ovat arkea.
Menon keskelle joutuu nuori toimittaja, jonka raportoi tinkimättä Manhattanin tilanteesta. Kaikki tahot yrittävät manipuloida häntä välittämään itselleen sopivaa informaatiota. Kuten tarinassa Body of a Journalist, jossa Yhdysvaltain joukot hakevat tekosyytä voidakseen ottaa Manhattanin aseellisesti haltuunsa. Valheet ja propaganda ovat ykkösvälineitä, kun halutaan taata kansalaisten tuki kyseenalaisille sotilasoperaatioille.
Amerikkalaisen poliittistaloudellisen ilmapiirin peilailu käy hyvin selväksi myös Public Works -jaksossa. Siinä Manhattanin uudelleenrakentajaksi valitaan väkivaltaa kaihtamaton suuryritys, jolla on kiinteät suhteet valtionhallinnon huipulle. Firma on valmis jopa omatoimisiin terroristi-iskuihin varmistaakseen vapaat kädet rahan tahkomiseen.
Suurempien juonikuvioiden ohessa DMZ ei missään vaiheessa unohda niitä tavallisia manhattanilaisia, jotka ovat jääneet sodan jalkoihin. Heidän selviytymisensä ja elämänuskonsa ovat kantavia voimia, joista lehden kertomukset ponnistavat. Kireässäkin tilanteessa uudet alakulttuurit kukoistavat ja ihmiset luovat yhteisöjä, jotka auttavat selviytymään taisteluiden keskellä.
TONI JERRMANIN MASSIIVINEN SARJAKUVAVUOSIKATSAUS JATKUU TÄHTIVAELTAJA 2/07:ssä.