DVD-arvostelut

Unearthly Stranger
(UK-versio, blu-ray)

Briteissä vuonna 1963 valmistunut Unearthly Strangers on pienimuotoinen, mutta silti monin tavoin mielenkiintoinen tieteiselokuva. Sen on ohjannut viime vuoden toukokuussa menehtynyt John Krish, jonka filmografia koostuu lähinnä dokumenteista, lyhytfilmeistä ja televisiosarjoista.

Sittemmin mm. Paroni von Münchhausenin seikkailuita ja Salaisia kansioita tähdittänyt John Neville on tohtori Mark Davidson. Hän työskentelee Britannian avaruustutkimuskeskuksen salaisen projektin parissa. Sekä Englannissa, Yhdysvalloissa että Neuvostoliitossa yritetään kehittää tekniikkaa, jolla ihmiset voisivat siirtyä toiselle planeetalle ajatuksen voimin.

Tutkimus kokee kovan kolauksen, kun Markin lähin esimies, professori Munroe (Warren Mitchell) kuolee – juuri, kun on keksinyt ensimmäisen puolikkaan kaavasta, joka mahdollistaisi matkat tähtien tuolle puolen. Virallisesti Munroe menehtyy sydänkohtaukseen, mutta todellisuudessa hänet tappaa outo ujellus, joka saa hänen päänsä verisuonet räjähtämään.

Tapausta saapuu setvimään amerikkalainen majuri Clarke (erinomainen Patrick Newell), koska myös Yhdysvalloissa on sattunut vastaavia kuolemantapauksia. Turvallisuusasiat vakavasti ottavan miehen mielenkiinto kohdistuu erityisesti Markin kauniiseen Julie-vaimoon (Gabriella Licudi). Mark on tavannut naisen Sveitsissä aivan vastikään ja mennyt tämän kanssa naimisiin jo muutaman päivän tuttavuuden jälkeen. Sveitsin viranomaisilla ei ole kuitenkaan mitään tietoa edes Julien olemassaolosta.

Juliessa onkin selvästi jotain omalaatuista. Hän nukkuu silmät auki, ei koskaan räpyttele luomiaan ja herättää alkukantaista kauhua pikkulapsissa. Mark ei kuitenkaan suostu uskomaan, että hänen vaimossaan voisi olla mitään vikaa. Hänen näkökulmastaan rakkaus voittaa kaiken. Paljon epäilevämmin asiaan suhtautuvat sekä Clarke että projektia johtava professori John Lancaster (Philip Stone).

Unearthly Stranger nojaa toiminnan sijaan keskusteluihin ja pohdintoihin. Vakavamielinen kerronta ei hötkyile, vaan rakentaa pienistä yksityiskohdista kylmän sodan vainoharhojen kyllästämää ilmapiiriä. Toteutus on ammattitaitoista ja paikoin jopa hienostunutta.

Klaustrofobinen uhan tunne astuu silti konkreettisesti mukaan jo elokuvan ensimmäisessä kohtauksessa. Siinä Mark pakenee ujeltavaa ääntä öisen Lontoon autioilla kaduilla. Pääosa takaumana kerrotusta filmistä koostuukin viestistä, jonka Mark sanelee hikisessä paniikissa avokelanauhurille: "Oletan, että minut tappaa pian jokin, jonka tiedämme kulkevan näkymättömänä keskuudessamme…"

Jos ihmiskunta on pian keksimässä tavan matkustaa avaruudessa pelkän ajatuksen voimin, mikä takaa, ettei tekniikka jo ole jonkin toisen planeetan asukkaiden käytössä?

Filmin viimeinen, voimakastunnelmainen kuva tihkuu toivottomuutta samaan tyyliin kuin Invasion of the Body Snatchers -leffan (1978) klassinen päätös.

Leffa    ••••
Kuva    ••••
Lisät    •
Traileri, joka väittää elokuvan tarjoilevan kauhua, joka kurkottaa maallisen käsityskyvyn tuolle puolen, sekä jännitystä, joka ylittää inhimillisen sietokyvyn. Galleriassa on alle kolmekymmentä still- ja mainoskuvaa.

TONI JERRMANIN DVD-ARVOSTELUT JATKUVAT PAINETUSSA LEHDESSÄ.

Mukana myös:

Doctor Who: The Ark in Space
Nightmare Weekend
Dark Angel: The Ascent
Hex
Batman: The Killing Joke
Moonwalkers
Marsupilamin seikkailu