Elokuva-arviot

Hansel & Gretel: Witch Hunters
– Hannu ja Kerttu: Noitajahti

Sitä elätteli toiveita, että Dead Snow -elokuvalla (TV 4/09) ilahduttaneen norjalaisen Tommy Wirkolan ensimmäinen jenkkituotanto, Hansel & Gretel: Witch Hunters, olisi raikas tuulahdus skandinaavista omintakeisuutta. Näin ei kuitenkaan käynyt. Wirkolan käsikirjoittama ja ohjaama Grimm-versiointi on jopa tylsempi ja tyhjänpäiväisempi kuin Terry Gilliamin uran pohjanoteeraus, satufantasia The Brothers Grimm (3/05).

Isänsä metsään hylkäämät Hannu (Jeremy "Hawkeye" Renner) ja Kerttu (Gemma Arterton) ovat varttuneet aikuisiksi ja ryhtyneet noitia tappaviksi palkkasotureiksi. He riehuvat keskiaikaisessa tarumaastossa mustaan nahkaan verhoutuneena, konetuliaseita heiluttaen. Myös lähikontaktia vaativat taistelutaidot ovat kaksikolla hallussa. Noitajahdin tuoksinassa heitellään modernia läppää, joka korostaa hahmojen "viileää" siisteyttä.

Juonenpuolikkaassa sisarukset setvivät sekä mustien noitien verikuusapattiin kytkeytyviä lapsikaappauksia että omaa hämärää henkilöhistoriaansa. Siinä sivussa Kerttu tutustuu kilttiin peikkoon ja Hannu hemaisevaan punapäähän (Pihla Viitala). Pahana noitana häärii Famke Janssenin tulkitsema Muriel-noita.

Näyttelijöissä ei sinänsä ole mitään vikaa – heille vain ei ole tarjottu mitään järkevää materiaalia, josta suoritustaan ammentaa. Edes huumoriviritelmät eivät naurata tai verenlennätykset innosta. Elokuva vain löllyy paikasta toiseen ilman mielenkiinnon häivääkään.

Leffan kehnoutta korostaa kolmiulotteisuus, joka pimentää kuvan sieluttomaksi tauhkaksi ja tekee nopeilla leikkauksilla toteutetuista taistelukohtauksista käsittämätöntä sössöä.

Jo nyt on jumalauta!

Toni Jerrman

ELOKUVA-ARVOSTELUT JATKUVAT PAINETUSSA LEHDESSÄ.

Mukana mm. Cloud Atlas, Wreck-It Ralph ja Texas Chainsaw 3D.